keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Pohdintoja blogista

Mietin tuon edellisen postauksen jälkeen tätä vielä hyvin nuorta blogiani. Sitä, miksi kirjoitan ja kenen haluan tätä lukevan. Ja ehkä vielä enemmän sitä, että onko joku, jonka en halua missään nimessä lukevan tätä, saatika sitten tunnistavan minua. On. Avomieheni. Jos hän tätä lukisi (mistä tiedän, vaikka lukisikin), olisi hän tunnistanut minut jo ensimmäisestä tekstistä. Jotenkin ajatus siitä, että kirjoitan tätä "salassa" häneltä, saa omantunnon tuskia aikaan. Toisaalta - mitä sitten, vaikka hän tätä lukisikin?? Suhteemme tuskin ainakaan siihen kaatuisi, mutta olisiko se hänelle kiusallista? Minä täällä kertoilen, että voivoi, kun ei se myönny lapselle ja ties mitä muuta henkilökohtaista. Toiseksi, en ehkä halua, että myöskään lähimmät sukulaiseni - tai ylipäätään kukaan tuttu, esim työkaveri - tunnistaisi minua. Noh, niinkuin todettu jo avomieheni kohdalla: jos joku tarpeeksi tuttu tätä lukee, tunnistaisi minut kyllä melko helposti.

Ja sitten, minkälaisista asioista on soveliasta kirjoittaa? Laittaako kuvia asunnostaan, tai vaikka lemmikeistään, kuten minä jo ehdin tekemään. Puhutteleeko teksteissään ihmisiä (ja/tai eläimiä) heidän oikeilla nimillään vai joillakin salanimillä? Kenties käyttämällä vain etukirjainta? Olen törmännyt monenlaisiin blogeihin; niihin, missä ei kerrota mitään henkilökohtaista tai sellaista, mistä voi tunnistaa kirjoittajan, sekä niihin, missä avoimesti puhutaan ihmisistä heidän oikeilla nimillään, kuvitetaan tekstiä lähimpien ihmisten kuvilla jne.. Tapoja on monia, mutta mikä olisi minulle se sopivin? Helposti ehkä ajattelen, että eihän tätä kukaan lue, ja kirjoitan sitten, mitä mieleen pälkähtää. Mutta kuitenkin, enhän minä voi tietää! Pitäisi siis ehkä miettiä, paljastaako kaikkea, jotakin vai ei mitään. Voi olla, että piilotan tuon lemmikeistäni kertovan postauksen, jos asia kauheasti rupeaa vaivaamaan.

En kuitenkaan voi kirjoittaa vain asiastani, eli tästä vauvakuumeesta, koska silloin a) tästä blogista tulee puuduttava ja b) minä en voi ajatella mitään muuta. Jos en kirjoita lemmikestäni, en myöskään voi kirjoittaa harrastuksistani, koska jokuhan voi tunnistaa! Tästä voi tulla iso probleema, jos rupean vääntämään ja kääntämään ajatuksia päässäni - parempi varmaan, kun ei ajattele, vaan antaa mennä. :)

Voisin loppuun todeta, että saa kommentoida!! Ja se olisi erittäin toivottavaakin. :)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Samat asiat ovat pyörineet minukin päässä. En ole laittanut yhtään kuvaa itsestäni tai avopuolisostani. Minun avokki ei tiedä, että kirjoitan blogia, hän ei ymmärtäisiä sitä ollenkaan. Jos häntä kiinnostaisi tekemiseni koneella hän pääsisi äkkiä sivuhistorian kautta blogini sivuille ja sitten kyllä tunnistaisi. Onhan minulla kuvia avokin vanhempien mökiltä, koiristamme jne.
En toivo, että kukaan tuttu lukee blogiani, mutta minkäs teet jos näin pääsee käymään..