Niin se vaan taas arki koitti ja työhön oli käytävä. Vähän väsynyttä on meininki, mutta eiköhän tämä tästä! Joulu meni autoillessa ja syödessä, kuinkas muutenkaan. Ajokilometrejä kertyi kutakuinkin 1000 km, kun seilattiin anoppilan ja mun kodon väliä. Parit kaveritreffitkin mahtui onneksi aikatauluun.
Syötyä tuli tosiaan ja olo on sen mukainen! Ei ollenkaan huonoon saumaan tule tuo keventelyprojekti. Eilen oli pakko lähteä illasta koiran kanssa pidemmälle kävelylenkille, kyllä se vaan teki hyvää! Kun on ollut tuo koiruuskin hoidossa sen kolmisen viikkoa niin ei ole paljoa tullut ulos lähdettyä. Huono minä. Asia korjaantunee vähitellen kuitenkin. :)
Ovistikuttelu toi plussan viime keskiviikkona, tasan viikko siis. Kiertopäivä 20 oli tuolloin menossa. Alavatsan vihlaisuja oli jo tiistaina ja torstaina olikin maha sitten kunnolla kipeä. Menkkakipumaisia kipuja - lievempinä, mutta pitempikestoisina. Eli ärsyttävää. Kuitenkin, aamulämpöjä mittailin ovisplussan jälkeen, mutta nuo joulureissailut vähän haittasi. Asia, mikä aiheuttaa hämmästystä, on se, että lämmöt ei juurikaan ole noussut. Tai ei siis ollenkaan, nyt menossa siis kp 27. What the hell....? Noh, katsellaan seuraavassa kierrossa taasen. Kun vaan alkaisi. :) Eipä tuo kai kauhean kauan enää anna itseään oottaa, toivottavasti!
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
torstai 22. joulukuuta 2011
Jouluhijlaisuus
Haluan toivottaa kaikille erittäin hyvää ja rauhallista Joulua!! Palaan linjoille ensi viikolla, nyt lomaillaan! =)
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Jotain positiivistakin tähän päivään
....OVISPLUSSA!!!!
Mä oon niin huojentunut..! Nyt siis kp 20 ja tikkuun piirtyi kontrolliviivaa tummempi toinen viiva! Kp 18 ja 19 oli puhtaat negat ja nyt yhtäkkiä plussa. Tänään myös ollut aika kovia vihlaisuja alavatsassa. Niitä on silloin tällöin, mutta tänään erityisesti. Mun keho toimii ehkä sittenkin. :) Nyt katotaan mitä aamulämmölle tapahtuu muutaman päivän aikana... Jos ovis on huomena, niin tästä kierrossa olis tulossa noin 35 päivää pitkä.
Vähän tänään on jännittänyt, että mitä jos kierrot pysyy säännöllisen epäsäännöllisinä - onko joku vialla? Mutta tää ovisplussa helpotti oloa.
Mä oon niin huojentunut..! Nyt siis kp 20 ja tikkuun piirtyi kontrolliviivaa tummempi toinen viiva! Kp 18 ja 19 oli puhtaat negat ja nyt yhtäkkiä plussa. Tänään myös ollut aika kovia vihlaisuja alavatsassa. Niitä on silloin tällöin, mutta tänään erityisesti. Mun keho toimii ehkä sittenkin. :) Nyt katotaan mitä aamulämmölle tapahtuu muutaman päivän aikana... Jos ovis on huomena, niin tästä kierrossa olis tulossa noin 35 päivää pitkä.
Vähän tänään on jännittänyt, että mitä jos kierrot pysyy säännöllisen epäsäännöllisinä - onko joku vialla? Mutta tää ovisplussa helpotti oloa.
maanantai 19. joulukuuta 2011
Kevyt -projekti ja TJOT
Kummastakohan aloittaisin...
Tammikuun ensimmäinen päivä aloitan Kevyt -projektin, joka tulee omalta osaltani kestämään vähintään 31.3.2012 asti, mieluiten tietysti koko loppuelämän. Tavoitteena ei siis ole laihtua, vaan muokata omaa elämäntapaani sellaiseksi, että se vaikuttaa myönteisesti niin fyysiseen kuin myös henkiseenkin olotilaan. En ole ollut kroppaani tyytyväinen oikeastaan koskaan..! Vähiten viime keväänä, kun elopaino alkoi iloisesti numerolla 7.
Vielä vuonna 2005 keväällä painoin suunnilleen 57 kg (välihuomautus, pituuteni on noin 170cm). Painoindeksi oli tuolloin siis noin 19,7, mikä oli siis jopa alle suositellun 20-25 (tästä suosituksesta kyllä on niin monta rajaa kuin on lähdettäkin..). Pelasin tuolloin aktiivisesti pesäpalloa, joten kuntokin oli ihan ok. Juosta en kyllä osannut silloinkaan. :) Seuraavana kesänä tein kuukauden reissun Yhdysvaltoihin, eli säännöllinen treeni jäi ja tuon kuukauden aikana taisi tulla kuutisen kiloa lisää painoa. Kesän lopussa lopetin myös pesäpallon koulun takia. Paino nousi 66:een kiloon, painoindeksi 22,8 - täysin normaali.
Muutaman vuoden ajan paino keikkui 65-67 kilossa, välillä jopa oli alhaisempikin. Liikuttua tuli ainoastaan koulussa, tosin siellä 10h/viikko, mikä varmasti oli pelastukseni. Vuonna 2009 innostuin kuntosalitreenistä ja kävinkin silloin tällöin kuntosalilla. Lähin kuntosali oli kuitenkin tosi aneeminen, joten käynnit oli tyyliin kerta viikkoon tai harvemminkin. Välillä innostuin aloittelemaan juoksua, mutta se tyssäsi aina melko nopeasti. Enkkari tais olla reilu 10 min yhtäjaksoista hölkkää. :) Paino ei heilahdellut oikein mihinkään. Vuoden 2010 alusta liityin uudella paikkakunnalla, täällä Espoossa, Elixian jäseneksi ja rupesin käymään kuntosalilla aktiivisesti, 2-3 kertaa viikossa. Kesään mennessä paino tipahti jonnekkin 62 kilon kieppeille, mutta eihän se siellä kauaa pysynyt, vaan tuli loppukesästä jo takaisin. Syksyllä muutin lähemmäs kuntosalia ja kävinkin siellä erittäin aktiivisesti, parhaimmillaan kuusikin kertaa viikossa.
Paino junnaili siinä 67 kg:n tuntumassa, mutta ylläripylläri nykyisen suhteen alettua vuosi sitten, jäi kuntosalikin lähes kokonaan, kun piti henuuttaa kotona murun kanssa. :D Tämän vuoden keväällä heräsin siihen yli 70 kg:n elopainoon ja aloitin huhtikuun alussa dieetin, joka kesti heinäkuun puoleen väliin asti. Paino putosi virallisesta 70,6 kg:n aloituspainosta 61,6 kiloon, eli tiputusta tuli tasan 9 kiloa. Painoindeksi laski 24,4:stä 21,3:een. Tämä dieetti oli helpohko, noudatin Go Fat Go -dieetin ruokaohjeistusta hieman soveltaen ja kävin kolmisen kertaa viikossa kuntosalilla. Nuokin 9 kiloa on nyt hiipineet pikkuhiljaa takaisin ja eilen illalla paino vaatteet päällä 69,9 kg. Eli aika on taas tehdä jotakin. Yhteen asiaan menneessä syksyssä olen tyytyväinen, olen nimittäin useamman kerran kyennyt puolen tunnin (ja joskus ylikin!) hölkkälenkkeihin! Se on jotain niin uskomatonta! En olisi koskaan uskonut siihen pystyväni.
Mulla on vähän semmonen elämäntapa, että oon joko ON tai OFF. Jos syön terveellisesti ja kurinalaisesti, yleensä myös liikun aktiivisemmin. Jos taas ei oikein jaksa syödä hyvin niin ei oo myöskään motivaatiota liikkua. Jossain välissä elin illat karkkipussin voimin ja päivällä söin lihaisaa salaattia. Tervettä?? :D
Motivaatio sinällään salilla käymiseen ois kova, olen jo muutaman vuoden ihaillut lihaksikkaita naisia. Semmoinen laihaläski en halua missään nimessä olla! Olen mieluusti iso, jos olen lihaksikas. En halua olla ruipelo, jolla kuitenkin tursuaa jenkkakahvat housun kauluksesta. Pääpaino muutoksessa täytyy siis näkyä peilissä, ei niinkään siinä puntarissa.
Jotenkin tämä teksti vaan pulppuaa mun näppäimistöstä, en oikein tiedä mihin pitäisi lopettaa. Ehkä tähän. =) Täytyy varmaan palata asiaan vielä kun proggis alkaa ja selkeämmät tavoitteet on mielessä!
Nyt kuitenkin siihen toiseen aiheeseen: TJOT!!
Eilen vietimme murun kanssa romanttista 1-vuotispäivää syöden kotipizzasta noudettuja pizzoja ja juoden limsaa. :D Puhuttiin menneestä vuodesta ja myös tulevasta. Pohdittiin yhdessä myös, että mitä haluamme seuraavalta vuodelta. Puheissa oli kihlat (naimisissahan me ollaankin jo pankin kanssa :D ), sitten kun rahatilanne näyttää täydellisen vihreää valoa kunnon sormuksille (materialisteja.....) sekä myös se lapsen yrittämisen aloittaminen. Juteltiin sitten siitä vauvantekohommasta ja lopputuloksena päädyttiin siihen, että me nyt TJOTtaillaan. :) Miestä ei siis ole paljon näyttänyt ehkäisyhommat kiinnostavan ja kysyin ihan suoraan että mitä hän sitten ajattelee, jos lapsi saisikin alkunsa. "Noh, tulee sitten jos haluaa tulla" oli vastaus. Eli, mitä ilmeisemmin ehkäisy on nyt kokonaan pois pelistä ja katotaan kuinka käy sitten jos petihommat osuu tärppipäivien kohdalle. Onko sitten toinen ääni kellossa? Jos nyt niitä tärppipäiviä koskaan tässä saa selvillekään!
Ovulaatiota olen koittanut tikutella viime postauksen jälkeen päivittäin ja heikko on saalis:
kp 14: puhdas negatiivinen
kp 15: puhdas negatiivinen
kp 16: haamuhaamu, just erottui
kp 17: puhdas negatiivinen
Voi olla, että jos en torstaihin mennessä saa mitään järkevää testiin, niin jää tikuttelut loppukierrosta sitten väliin. Aamulämmöistä voin nyt sen verran mainita että melko tasaisesti ovat pysyneet noin 36,1-36,2:ssa, eli niidenkään perusteella ei ole ovulaatiota tapahtunut. Lämpö on noussut pari-kolme desimaalia ainoastaan kun mittaus viivästynyt useamman tunnin (viikonloppuaamuja). Että seuraillaan sitten niitä, jos ei tikuissa mitään näy ja tikuttelen sitten seuraavassa kierrossa uudestaan.
Tammikuun ensimmäinen päivä aloitan Kevyt -projektin, joka tulee omalta osaltani kestämään vähintään 31.3.2012 asti, mieluiten tietysti koko loppuelämän. Tavoitteena ei siis ole laihtua, vaan muokata omaa elämäntapaani sellaiseksi, että se vaikuttaa myönteisesti niin fyysiseen kuin myös henkiseenkin olotilaan. En ole ollut kroppaani tyytyväinen oikeastaan koskaan..! Vähiten viime keväänä, kun elopaino alkoi iloisesti numerolla 7.
Vielä vuonna 2005 keväällä painoin suunnilleen 57 kg (välihuomautus, pituuteni on noin 170cm). Painoindeksi oli tuolloin siis noin 19,7, mikä oli siis jopa alle suositellun 20-25 (tästä suosituksesta kyllä on niin monta rajaa kuin on lähdettäkin..). Pelasin tuolloin aktiivisesti pesäpalloa, joten kuntokin oli ihan ok. Juosta en kyllä osannut silloinkaan. :) Seuraavana kesänä tein kuukauden reissun Yhdysvaltoihin, eli säännöllinen treeni jäi ja tuon kuukauden aikana taisi tulla kuutisen kiloa lisää painoa. Kesän lopussa lopetin myös pesäpallon koulun takia. Paino nousi 66:een kiloon, painoindeksi 22,8 - täysin normaali.
Muutaman vuoden ajan paino keikkui 65-67 kilossa, välillä jopa oli alhaisempikin. Liikuttua tuli ainoastaan koulussa, tosin siellä 10h/viikko, mikä varmasti oli pelastukseni. Vuonna 2009 innostuin kuntosalitreenistä ja kävinkin silloin tällöin kuntosalilla. Lähin kuntosali oli kuitenkin tosi aneeminen, joten käynnit oli tyyliin kerta viikkoon tai harvemminkin. Välillä innostuin aloittelemaan juoksua, mutta se tyssäsi aina melko nopeasti. Enkkari tais olla reilu 10 min yhtäjaksoista hölkkää. :) Paino ei heilahdellut oikein mihinkään. Vuoden 2010 alusta liityin uudella paikkakunnalla, täällä Espoossa, Elixian jäseneksi ja rupesin käymään kuntosalilla aktiivisesti, 2-3 kertaa viikossa. Kesään mennessä paino tipahti jonnekkin 62 kilon kieppeille, mutta eihän se siellä kauaa pysynyt, vaan tuli loppukesästä jo takaisin. Syksyllä muutin lähemmäs kuntosalia ja kävinkin siellä erittäin aktiivisesti, parhaimmillaan kuusikin kertaa viikossa.
Paino junnaili siinä 67 kg:n tuntumassa, mutta ylläripylläri nykyisen suhteen alettua vuosi sitten, jäi kuntosalikin lähes kokonaan, kun piti henuuttaa kotona murun kanssa. :D Tämän vuoden keväällä heräsin siihen yli 70 kg:n elopainoon ja aloitin huhtikuun alussa dieetin, joka kesti heinäkuun puoleen väliin asti. Paino putosi virallisesta 70,6 kg:n aloituspainosta 61,6 kiloon, eli tiputusta tuli tasan 9 kiloa. Painoindeksi laski 24,4:stä 21,3:een. Tämä dieetti oli helpohko, noudatin Go Fat Go -dieetin ruokaohjeistusta hieman soveltaen ja kävin kolmisen kertaa viikossa kuntosalilla. Nuokin 9 kiloa on nyt hiipineet pikkuhiljaa takaisin ja eilen illalla paino vaatteet päällä 69,9 kg. Eli aika on taas tehdä jotakin. Yhteen asiaan menneessä syksyssä olen tyytyväinen, olen nimittäin useamman kerran kyennyt puolen tunnin (ja joskus ylikin!) hölkkälenkkeihin! Se on jotain niin uskomatonta! En olisi koskaan uskonut siihen pystyväni.
Mulla on vähän semmonen elämäntapa, että oon joko ON tai OFF. Jos syön terveellisesti ja kurinalaisesti, yleensä myös liikun aktiivisemmin. Jos taas ei oikein jaksa syödä hyvin niin ei oo myöskään motivaatiota liikkua. Jossain välissä elin illat karkkipussin voimin ja päivällä söin lihaisaa salaattia. Tervettä?? :D
Motivaatio sinällään salilla käymiseen ois kova, olen jo muutaman vuoden ihaillut lihaksikkaita naisia. Semmoinen laihaläski en halua missään nimessä olla! Olen mieluusti iso, jos olen lihaksikas. En halua olla ruipelo, jolla kuitenkin tursuaa jenkkakahvat housun kauluksesta. Pääpaino muutoksessa täytyy siis näkyä peilissä, ei niinkään siinä puntarissa.
Jotenkin tämä teksti vaan pulppuaa mun näppäimistöstä, en oikein tiedä mihin pitäisi lopettaa. Ehkä tähän. =) Täytyy varmaan palata asiaan vielä kun proggis alkaa ja selkeämmät tavoitteet on mielessä!
Nyt kuitenkin siihen toiseen aiheeseen: TJOT!!
Eilen vietimme murun kanssa romanttista 1-vuotispäivää syöden kotipizzasta noudettuja pizzoja ja juoden limsaa. :D Puhuttiin menneestä vuodesta ja myös tulevasta. Pohdittiin yhdessä myös, että mitä haluamme seuraavalta vuodelta. Puheissa oli kihlat (naimisissahan me ollaankin jo pankin kanssa :D ), sitten kun rahatilanne näyttää täydellisen vihreää valoa kunnon sormuksille (materialisteja.....) sekä myös se lapsen yrittämisen aloittaminen. Juteltiin sitten siitä vauvantekohommasta ja lopputuloksena päädyttiin siihen, että me nyt TJOTtaillaan. :) Miestä ei siis ole paljon näyttänyt ehkäisyhommat kiinnostavan ja kysyin ihan suoraan että mitä hän sitten ajattelee, jos lapsi saisikin alkunsa. "Noh, tulee sitten jos haluaa tulla" oli vastaus. Eli, mitä ilmeisemmin ehkäisy on nyt kokonaan pois pelistä ja katotaan kuinka käy sitten jos petihommat osuu tärppipäivien kohdalle. Onko sitten toinen ääni kellossa? Jos nyt niitä tärppipäiviä koskaan tässä saa selvillekään!
Ovulaatiota olen koittanut tikutella viime postauksen jälkeen päivittäin ja heikko on saalis:
kp 14: puhdas negatiivinen
kp 15: puhdas negatiivinen
kp 16: haamuhaamu, just erottui
kp 17: puhdas negatiivinen
Voi olla, että jos en torstaihin mennessä saa mitään järkevää testiin, niin jää tikuttelut loppukierrosta sitten väliin. Aamulämmöistä voin nyt sen verran mainita että melko tasaisesti ovat pysyneet noin 36,1-36,2:ssa, eli niidenkään perusteella ei ole ovulaatiota tapahtunut. Lämpö on noussut pari-kolme desimaalia ainoastaan kun mittaus viivästynyt useamman tunnin (viikonloppuaamuja). Että seuraillaan sitten niitä, jos ei tikuissa mitään näy ja tikuttelen sitten seuraavassa kierrossa uudestaan.
maanantai 12. joulukuuta 2011
Vauvakuumeesta
Vihdoinkin päästään takaisin tämän blogin asialistalle..!
Puhukaamme siis vauvakuumeesta. Se on taas nostanut päätään. Olen tässä jo tovin miettinyt hankkivani niitä ovulaatiotikkuja metsästääkseni ovulaatiota ihan huvikseni. Puhuin siitä miehellekin ja hän oli asiassa puolellani, kehoitti tikkuja tilaamaan. Sitten joku päivä tuli puhetta taas siitä putkirempasta ja sen aikaisesta asumisesta... Aikamme keskusteltua, heitti mies ilmoille ajatuksen, että mitä jos kuitenkin alettais yrittämään sitä lasta nyt hetimiten. Niin. JOS (Huom huom! Tämä on täysin ajatusleikkiä) tärppäisi suhteellisen pian, olisin remontin aikaan äippälomalla onnellisesti (?) ja voisin lähteä evakkoon vaikka anoppilaan tai kotikotiin. Mies taas voisi saada töistä asunnon tilapäisesti. Minähän tietty vielä samana iltana kyselin, että ootko nyt ihan tosissasi? Vastasi vaan, että tilaa nyt vaan niitä tikkuja. Tähän asti päästiin ja sitten aihekin jo liukui pikkuhiljaa johonkin muuhun.
Noh. Voinette kuvitella, mitä tuollainen lausahdus aiheuttaa tällaisessa vauvakuumeisessa naisessa? Khyllä. Mielessä rupesi aurinko paistamaan. "Oijoi, nyt se haluaa aloittaa yrittämisen! Apua apua, mikähän kierron vaihe nyt onkaan menossa? Koska suunnilleen seuraava ovulaatio pitäsi olla? Koska voisi olla laskettu aika?" Kyllä voi ihmisen lapsi mennä sekaisin. Ja kyllä voi sitten pudota kovasti maan pinnalle, kun seuraavan kerran asiasta puhuttaessa tulee vastaus: "Katotaan nyt. Kyllä mä voin luvata, että viiden vuoden sisään aletaan yrittämään." Siis ei voi olla totta. Eikö tuo mies osaa päättää, vai pilaileeko se mun kustannuksella ihan muuten vaan? Pelottaako sitä oikeasti joku?
Tämmösissä tilanteissa sitä soimaa itseään - mitä menit taas puhumaan siitä ja mitä menit taas innostumaan! Ajattelin, että olkoon. Ihan sama! Mä en enää aio ainakaan keskustelua yrityksen aloittamisesta avata! Odotan vaikka hamaan tulevaisuuteen, että aloite tulisi mieheltä. Tai tulihan se oikeastaan nytkin, mutta en saa innostua! Ja niin kai se kannattaisikin - pitäisi mennä sen ehdoilla, joka ei vielä ole valmis. Mutta kun en mä malta! Vähintään varmaan joka kolmas ilta tulee unen rajamailla se kysymys. "Kulta, koska sä halut sen vauvan?" Tälleen kun tätä kirjoittaa niin voi hyvänen aika mä voin olla typerä. Miksen vaan voi pitää suutani kiinni ja kuumeilla hiljaa mielessäni? Aiheutan miehelle varmaan kauheat paineet..! Ehkä tästä opin jotain ja koitan pitää vauvakuumeen nyt hiljaa taka-alalla. Eiköhän tuo ukkokulta sitten ilmoita.
Mutta niistä ovulaatiotikuista. Tilasin niitä! Tulivat perjantaina ja pakkohan oli sitten vessakäynnin yhteydessä kastaa tikkua pissaan. Tulos? Täydellinen negatiivinen, ei viivanpaikkaakaan. Enkä kyllä mitään muuta odottanutkaan, olihan vasta kp 8 (luulin kyllä että 9, mutta enivei, en kai oo malttamaton?? :D). Eilen, eli kp 10, testasin uudestaan ja sain jo haamujen haamun! Juuri ja juuri näkyi viiva. Jospa tänään jättäisi välistä ja huomenna taas testailis. Sitten voikin testata joka päivä, kunnes tulee (jos tulee) se plussa. Olen myös mittaillut tässä kierrossa aamulämpöä, mutta ei siitä sen enempää, ennenkuin on jotain raportoitavaa.
Puhukaamme siis vauvakuumeesta. Se on taas nostanut päätään. Olen tässä jo tovin miettinyt hankkivani niitä ovulaatiotikkuja metsästääkseni ovulaatiota ihan huvikseni. Puhuin siitä miehellekin ja hän oli asiassa puolellani, kehoitti tikkuja tilaamaan. Sitten joku päivä tuli puhetta taas siitä putkirempasta ja sen aikaisesta asumisesta... Aikamme keskusteltua, heitti mies ilmoille ajatuksen, että mitä jos kuitenkin alettais yrittämään sitä lasta nyt hetimiten. Niin. JOS (Huom huom! Tämä on täysin ajatusleikkiä) tärppäisi suhteellisen pian, olisin remontin aikaan äippälomalla onnellisesti (?) ja voisin lähteä evakkoon vaikka anoppilaan tai kotikotiin. Mies taas voisi saada töistä asunnon tilapäisesti. Minähän tietty vielä samana iltana kyselin, että ootko nyt ihan tosissasi? Vastasi vaan, että tilaa nyt vaan niitä tikkuja. Tähän asti päästiin ja sitten aihekin jo liukui pikkuhiljaa johonkin muuhun.
Noh. Voinette kuvitella, mitä tuollainen lausahdus aiheuttaa tällaisessa vauvakuumeisessa naisessa? Khyllä. Mielessä rupesi aurinko paistamaan. "Oijoi, nyt se haluaa aloittaa yrittämisen! Apua apua, mikähän kierron vaihe nyt onkaan menossa? Koska suunnilleen seuraava ovulaatio pitäsi olla? Koska voisi olla laskettu aika?" Kyllä voi ihmisen lapsi mennä sekaisin. Ja kyllä voi sitten pudota kovasti maan pinnalle, kun seuraavan kerran asiasta puhuttaessa tulee vastaus: "Katotaan nyt. Kyllä mä voin luvata, että viiden vuoden sisään aletaan yrittämään." Siis ei voi olla totta. Eikö tuo mies osaa päättää, vai pilaileeko se mun kustannuksella ihan muuten vaan? Pelottaako sitä oikeasti joku?
Tämmösissä tilanteissa sitä soimaa itseään - mitä menit taas puhumaan siitä ja mitä menit taas innostumaan! Ajattelin, että olkoon. Ihan sama! Mä en enää aio ainakaan keskustelua yrityksen aloittamisesta avata! Odotan vaikka hamaan tulevaisuuteen, että aloite tulisi mieheltä. Tai tulihan se oikeastaan nytkin, mutta en saa innostua! Ja niin kai se kannattaisikin - pitäisi mennä sen ehdoilla, joka ei vielä ole valmis. Mutta kun en mä malta! Vähintään varmaan joka kolmas ilta tulee unen rajamailla se kysymys. "Kulta, koska sä halut sen vauvan?" Tälleen kun tätä kirjoittaa niin voi hyvänen aika mä voin olla typerä. Miksen vaan voi pitää suutani kiinni ja kuumeilla hiljaa mielessäni? Aiheutan miehelle varmaan kauheat paineet..! Ehkä tästä opin jotain ja koitan pitää vauvakuumeen nyt hiljaa taka-alalla. Eiköhän tuo ukkokulta sitten ilmoita.
Mutta niistä ovulaatiotikuista. Tilasin niitä! Tulivat perjantaina ja pakkohan oli sitten vessakäynnin yhteydessä kastaa tikkua pissaan. Tulos? Täydellinen negatiivinen, ei viivanpaikkaakaan. Enkä kyllä mitään muuta odottanutkaan, olihan vasta kp 8 (luulin kyllä että 9, mutta enivei, en kai oo malttamaton?? :D). Eilen, eli kp 10, testasin uudestaan ja sain jo haamujen haamun! Juuri ja juuri näkyi viiva. Jospa tänään jättäisi välistä ja huomenna taas testailis. Sitten voikin testata joka päivä, kunnes tulee (jos tulee) se plussa. Olen myös mittaillut tässä kierrossa aamulämpöä, mutta ei siitä sen enempää, ennenkuin on jotain raportoitavaa.
lauantai 10. joulukuuta 2011
HUOMIO!!!
Mulla on omituinen tarve käydä vähän väliä täällä blogissa kurkkimassa montako lukijaa on käynyt ja jättääkö kukaan kommentteja. Yleensä monikaan ei käy ja vain murto-osa jättää kommentin. Oikeassa laidassa kysely lukijoistani (?), olethan ystävällinen ja vastaat siihen! Vaihtoehtoja kaksi: seuraaminen "virallisena" lukijana ja seuraaminen anonyymisti.
Kiitos!! =)
Kiitos!! =)
perjantai 2. joulukuuta 2011
KP 1
Tittididii!! Tänään (tai yöllä siis) sit ylläripyllärinä menkat alko, taas ihan ilman mitään ennakkovaroitusta, kuten ekassakin kierrossa. Tämä kierto siis 24 päivää. Noinkohan mitään ovista bongasin, kun siitä ois nyt noin 11 vrk... Tästä päästäänkin sopivasti aasinsillalla siihen, että ajattelin tilata ovulaatiotestejä. Ja ihan vain silkasta mielenkiinnosta. Onko kokemuksia eri merkkisistä (onko niitä eri merkkejä??) testeistä? Tai ylipäätään onko mitään järkeä huvin vuoksi lähteä tikuttelemaan? Miten luotettavia ne on?
Nyt aamusesta vähän rupes alavatsaa jomottamaan, mutta ei oikeastaan juurikaan. Sen verran että sen huomas. Tää just ihmetyttää kun ei minkäänlaista menkkaoiretta ollut esim eilen. Viime kierrossa kärvistelin yhden päivän kauheiden kipujen kanssa ja silti siitäkin meni vielä useampi päivä vuodon alkuun. Saa nähdä mitä tämä uusi kierto taas tuo tullessaan... Taas lähemmäs 40 päivää?? Oumai, jännää - ja samalla jotenkin niin mielenkiintoista tutkailla oman kropan toimintaa!
Tämän viikon liikunnoista voi sen verran todeta, että tiistaina tosiaan käväisin spinning-tunnilla (kannatti!) ja siihen ne taitaa sitten jäädäkin. Eilen piti lähteä lenkille, mutta ukkokulta passittikin Ikeaan. :) Tänään luvassa koiran pesuoperaatio. Huomenna aamusta näyttelyyn ja iltapäivästä kotiin, anoppi ja avokin sisko ja veli tulevat meille yöksi.. Voisihan siinä tietysti illasta käväistä pienen lenkin heittämässä, ilman koiraa kylläkin, kun ei passaa sotkea sitä kun sunnuntaina uudestaan kehään.. Sunnuntain pesistreenitkin jää tältä viikolta väliin.. Voi jehna. On mulla sentään se yks merkintä siellä Heia Heiassa. ;)
Edit: Piti vielä mainita siitäkin, että eilen tuli eka "info" putkirempasta! Hankesuunnitelma valmistuu tän vuoden loppuun mennessä ja ensi vuoden alkupuolella on infotilaisuus. Sitten vielä enemmän asiaa puidaan kevään yhtiökokouksessa. Omassa mielessäni ajattelen sillein, että ainakin nyt tuonne infotilaisuuteen asti pidättäydytään vauvantekopuuhista ja sit jos saadaan siellä jotain alustavaa aikataulusuunnitelmaa niin katotaan uudestaan tilannetta.. Musta kuitenkin on vähän ehkä (voiko näin edes sanoa?) "typerää", jos alotettais yrittämään nyt, kun tiedetään, että se putkiremontti suhteellisen pian on tulossa...
Nyt aamusesta vähän rupes alavatsaa jomottamaan, mutta ei oikeastaan juurikaan. Sen verran että sen huomas. Tää just ihmetyttää kun ei minkäänlaista menkkaoiretta ollut esim eilen. Viime kierrossa kärvistelin yhden päivän kauheiden kipujen kanssa ja silti siitäkin meni vielä useampi päivä vuodon alkuun. Saa nähdä mitä tämä uusi kierto taas tuo tullessaan... Taas lähemmäs 40 päivää?? Oumai, jännää - ja samalla jotenkin niin mielenkiintoista tutkailla oman kropan toimintaa!
Tämän viikon liikunnoista voi sen verran todeta, että tiistaina tosiaan käväisin spinning-tunnilla (kannatti!) ja siihen ne taitaa sitten jäädäkin. Eilen piti lähteä lenkille, mutta ukkokulta passittikin Ikeaan. :) Tänään luvassa koiran pesuoperaatio. Huomenna aamusta näyttelyyn ja iltapäivästä kotiin, anoppi ja avokin sisko ja veli tulevat meille yöksi.. Voisihan siinä tietysti illasta käväistä pienen lenkin heittämässä, ilman koiraa kylläkin, kun ei passaa sotkea sitä kun sunnuntaina uudestaan kehään.. Sunnuntain pesistreenitkin jää tältä viikolta väliin.. Voi jehna. On mulla sentään se yks merkintä siellä Heia Heiassa. ;)
Edit: Piti vielä mainita siitäkin, että eilen tuli eka "info" putkirempasta! Hankesuunnitelma valmistuu tän vuoden loppuun mennessä ja ensi vuoden alkupuolella on infotilaisuus. Sitten vielä enemmän asiaa puidaan kevään yhtiökokouksessa. Omassa mielessäni ajattelen sillein, että ainakin nyt tuonne infotilaisuuteen asti pidättäydytään vauvantekopuuhista ja sit jos saadaan siellä jotain alustavaa aikataulusuunnitelmaa niin katotaan uudestaan tilannetta.. Musta kuitenkin on vähän ehkä (voiko näin edes sanoa?) "typerää", jos alotettais yrittämään nyt, kun tiedetään, että se putkiremontti suhteellisen pian on tulossa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)