Tilannekatsaus

Miljoona rauta tulessa ja tuntuu ettei mihinkään ehdi kunnolla keskittyä... Voipi olla, että blogin kirjoittelukin enemmän taukoaa tässä huhtikuun alkupuoliskolla. Suurin piirtein joka päivä jotakin menoa ja touhua. Ens viikolla on kyllä loma, mutta se yrittää olla tietokoneloma samalla! Kotona ollaan varmaan vain ensimmäinen loma-aamu ja muuten ympäri ämpäri Suomen maata.

Lyhyesti kuitenkin: kiertopäivä nummero 32 tänään takana, kuukautiset jossain hukuksissa.. Ovulaatiota en saanut kiinni missään vaiheessa. Kp:t 13-27 ei oikeastaan mitään sinnepäin viittaavaakaan tikuissa, toissapäivänä haamuviiva, mutta eilen ei mitään. Lämmöt heiluu ylös alas... Mitä ne kivut oli jos ei oviskipuja?? Ihmetyttää. Raskaustestinkin tein maanantaina ( :D ), odotetusti oli puhdas negatiivinen. Ei oikein oo aktiviteettia olllut makkarin puolella, niin ois ollut kyllä suoranainen ihme, jos positiivinen ois ollut.. Liekkö johtuu hiljaisuus tuosta kun ei sitä ovista saanutkaan kiinni, niin sit sitä koko ajan "varoo" mielessään, et koska se on ja mulla mieliala vaikuttaa muutenkin heti haluihin.. Äh, koittais nyt vaan ne menkat alkaa..!

Tuliko se sittenkin?

Eilen oli ihan järkyttävät (ovis?)kivut, eipä ole ennen ollut. Iskivät ihan yllättäen joskus illalla ja kesti puolisen tuntia. Ei kärsinyt juurikaan vatsalihaksia käyttää tai ylipäätään yrittää liikkua mihinkään, makasin vaan sohvalla ja hieroskelin masua... Ajattelin, että nytkö se ovis sitten tuli, mutta testit on näyttänyt ihan puhdasta negatiivista vajaa viikon päivät, niitä ennen oli yhtenä päivänä hailakka viiva, mutta ei muuta. Lämpö tänään vielä alhaalla, ehkä huomenna sitten jo noususuhdanteessa? Kiertopäivässä numero 26 mennään tänään, eli muutamia päiviä myöhemmin kuin aiemmissa kierroissa. Ärsyttää, kun ei tikuissa oo näkynyt mitään, aiemmin kuitenkin tullut jopa parina päivänä selkeä plussa...

Joku ihme ketutuskausi muutenkin menossa. Tänään aamulla otti päähän yks koiran ulkoiluttaja, joka jäi vaan pällistelemään koiransa kanssa kun tämä meidän uus tulokas on vähän haukkuherkkä (varmaan pelkojensa vuoksi). Vois vaan reippaasti jatkaa matkaansa, eikä jäädä odottelemaan, että me mennään ohitse yhen räksyttävän pikkukoiran kanssa! Hittolainen. Olishan tietty voinut ystävällisesti sanoa, että menkää vaan eteenpäin, mutta keskittyminen on siinä vaiheessa siinä hihnan toisessa päässä, joka pomppii ja hyppii miten sattuu.. Tuo vaan provosoi tätä haukkuvaa yksilöä, kun siihen jäädään ison koiran kanssa tuijottamaan. Eipä sitä tietty aina ihmiset voe ymmärtää, mutta vähän maalaisjärkeä pliis. (Ai niin, mehän ollaan kaupungissa...)

Yks asia mikä kanssa ottaa päähän, on se, että kun molemmat ollaan muualta kotoisin, niin täällä ei ole oikeastaan yhtään kaveria! Jos ei työkavereita lasketa. Mutta eipä niitä jaksa koko ajan katella. :D Koulukaverit ym. odottaa vaan, että tuun sit sinne heidän luo, kukaan ei koskaan tuu tänne! Kun asutaan niin kaukana ja blaa blaa, ei jaksa lähteä.. Rahaa riittää reissata ympäri maailmaa, mut ei pariin junalippuun?

Miehen kaverit taas asuu niin kaukana pohjoisessa, niin ymmärrän hyvin, että sieltä ei niin vaan lähdetäkään. Mutta parin tunnin junamatka tai vähän pidempi automatka on liikaa? Viimeksi kavereita käynyt täällä etelässä joku puoltoista vuotta sitten.. Ja sit kun koittaa järkätä jotain, niin aina tulee jotain muuta, ja tietty ensimmäisenä tippuu pois se kaukaisin vaihtoehto.. Löytyykö kohtalotovereita??

Mistä sitä saisi oikeita ystäviä aikuisiällä? Pitäis varmaan mennä takaisin kouluun..

Maanantai.....

Tiedättehän?

Viikonloppuisin valvoo yli puolenyön ja nukkuu miltei puoleen päivään.
Mitä tapahtuu sunnuntai-iltana? Uni ei tule.
Entäs sitten maanantaiaamuna? Joskus voi jopa nukkua pommiin..

Silleen alkoi meidän maanantai. Luojan kiitos on liukuva työaika, ehdittiin runkotyöajan puitteissa töihin, mutta silti otti päähän. Molempien kännykät herätti, mutta kun tykätään vähän torkutella... No, omasta loppui akku parin torkun jälkeen ja miehen kännykkä antaa aikansa torkuttaa, mutta jossain vaiheessa on enää vaihtoehto "lopeta". Miten järkevää?? :D Tietysti sitä vaan jatkaa sen napin painamista.. Yhtäkkiä kello onkin vähän vajaa kahdeksan.

Vauhdilla ylös, pisut ja pesut vuorotellen pienessä vessassa. Aamupalaa naamaan ja eväät valmiiksi (oi miksi niitä ei voi laittaa illalla...??), koirat pissalle ja tsädääm, putsaamaan autoa (perhanan lumisade)!! Mies oli siivonnut auton viikonloppuna ja piilottanut lumiharjan peräkonttiin. Lyhyeen työmatkaan meni luvattoman pitkän aikaa, kun puolet matkasta meni autojonon perässä himmaillen. Loppu hyvin, kaikki hyvin, töissä oltiin noin 50 min herätyksestä.

Jälleen kerran voi todeta: ei enää torkuttelua.

Koiratkin yleensä ovat "vähän" aktiivisempia heti aamusta, mutta ei tietenkään tänään. Kunnes sitten nousimme sängystä, voi luoja sitä ravin määrää. Alakerran naapurit varmaan tykkäs...

Kaiken lisäksi jumitin eilen salilla selkäni, se on ollut ihan pirun kipeä tänään! Helpottamaan päin, eli toivottavasti vaan lihasjumista kyse..

Aamuhärdellistä johtuen ei tullut mieleen pompata puntarille, viikkopäivitys tulossa huomenna.

Loppuun vielä ovulaation metsästyshuuto: OVIS, MISSÄ OLET? TUU JO!! (kp 23, ei viivan viivaa testeissä.)

Viikot 9-10/12

Hiljaista on ollut tässä päässä! Kiitos työkiireiden ja reissaamisen ja jonkinnäköisen totaalisen väsähtämisen. Liikuttua on tullut tosi heikon laisesti, vaikka kova oli uho vielä pari viikkoa sitten. Tällä hetkellä ei vaan yhtään kiinnosta. Ehkä se tästä... Paino oli tänään 66,6 kg. Viime maanantaina punnitus jäikin välistä, mutta tiistaina se oli 66,5 kg.

Liikuntoja en nyt jaksa sen kummemmin tarkemmin lähteä erittelemään, töihin tullut käveltyä muutama kerta ja eilen pitkästä aikaa pesis-treeneissä.

Loppumasennus on varmaan iskemässä. :D

Nyt pitää kyllä koittaa yrittää ryhdistäytyä. Asiaa ei auta yhtään se, että viikonloppuna ruvettiin kokoamaan 3000:n palan palapeliä, se houkuttelee vähän väliä istahtamaan lattialle. =)

Ainiin, nythän oon nää pari viikkoa ollut lähes kokonaan ilman pastaa, riisiä, perunaa, vaaleaa leipää, sokeria.... Olo on huomattavasti parempi ja jaksaa tasaisesti koko päivän. Ruokavalio koostunut pääosin siis kasviksista, lihasta/kanasta/kalasta, rahkasta, turkkilaisesta/kreikkalaisesta jogurtista, kananmunista, ym. Protskua ja rasvaa siis, suunnilleen niin paljon kuin maha vetää. Joitakin päiviä tsekkaillut kiloklubin avulla, noin pari tuhatta kcal on ollut energian saanti, eli ihan ok. Menneenä lauantaina käytiin kuitenkin hakemassa pizzat, voi herran jestas mikä olo siitä tuli! Ihan kuin ois laskuhumalassa ollut! Kauheaa. Eipä tarvii hetkeen taas syyä.

Nojoo, eiköhän nämä tämän päivän lätinät ollut tässä..! Mun pitäis muuten se putkirullauspostauskin tehdä joku päivä!! Apua.

Niin ja sekin vielä, että ovistikuttelu aloitettu taasen, kp 16 tänään ja ei ol plussaa näkynt. Loppuviikosta varmaan...

Haipakkaa!!

Huhhuh, kiirettä pitää, mutta minkäs teet. Työpäivät on venyny ylipitkiksi koko tän viikon, eilenkin 11h töissä.. Sit kotiin syömään ja kauppaan ja nukkumaan.

Aamu alkoi loistavasti: kello herättää 6:00, koira heräsi samalla ja olin nostamassa sitä sänkyyn (hyh, paha minä. :D ). Koiralla toinen kylki IHAN kus.. pissassa! Härregyyd. Salamana ylös sängystä ja valot päälle. Mies tykkäsi tosi kovasti... Sängyn alta löytyi kunnon kokoinen lammikko - jätkä oli pissiny allensa nukkuessaan! Hölömö. Koira pesulle ja lattiaa luuttuamaan... Niin ja kellohan oli tosiaan sen kuus aamulla. Hyvin heräsin! Nyt sit toivon hartaasti että tuo ei ole mikään pissatulehduksen merkki, vaan ihan puhdas vahinko. Vesikuppi saa kyllä lähteä makkarista yön ajaksi...

Tänään illalla olis luvassa mm. pyykin pesua, siivoamista, kauppareissu (tällä viikolla on pitäny joka päivä käydä kaupassa, ihan kuin ei osattais ajatella yhtä vuorokautta pidemmälle..) ja pakkaamista. Jos aikaa jää, niin koira pitäis vähintään harjata, mieluiten pestä.. Huomenna otetaan suunta kohti Pohjanmaata. Vieraillaan meillä kotosalla ja lauantaina ajellaan Pirkanmaalle, josta meikäläinen lähtee länsirannikolle yökyläilemään (ihanaa nähdä kavereita pitkästä aikaa!). Maanantai on vapaapäivä, joten silloin vasta tullaan takaisin..

Kuten arvata saattaa, tämän viikon liikunnat on rajoittunut pariin työmatkakävelyyn. Toiveissa oli tänään käydä salilla, mutta taitaa haaveeksi jäädä. Ja viikonloppuna(kaan) ei taida yksinkertaisesti riittää aika, kun pitää koko ajan suhata eestaas.

Kauheen hengästyttävä teksti tuli nyt, mutta semmonen on fiilis täällä! Suosiolla voin tähän kirjoittaa, että

ensiviikkoon! Jospa sais vähän rauhoitettua tahtia sitten.