Odottavan aika on niin hemmetin pitkä!

Päivät matelee eteenpäin hiljaksiin, millään ei jaksaisi odotella enää... Tänään on selviydytty kiertopäivästä numero 36, ilman vuotoa. Eiliset menkkatuntemukset hävisivät päivän edetessä, eivätkä ole takaisin tulleet. Päätin tässä, että maanantaiaamuna viimeistään testaan, koska silloin olisi ylitettynä mun pisin kierto, 38 päivää.. Poikkean päätöksestä, jos ilmenee jotain erikoista, esimerkiksi yllättäen oksennan tai tissit turpoaa useamman kuppikoon... :D Mitä tuskin tulee tapahtumaan. Onneksi kuitenkin viikonloppu meneepi suhteellisen mukavasti kun on mielekästä tekemistä. Jospa maanantaina tietäis sit missä mennään.

Mielekkään tekemisen lisäksi täytyy kyllä tosiaan opiskella, nyt kun tuo koulukin on pyörähtänyt vauhtiin. Miehen kirjat on kaikki väärää sarjaa tai painosta, kuin mitä noilla kursseilla käytettävät joten kirjastoon saan matkata, jotta sais edes oikeat tehtävät.. Jännitin kovasti opintojen alkua, mutta ihan mukavasti nämä kurssien ekat tunnit on mennyt. Ihan turhaan jännäilin. :)

Mutta, eipä täällä mitään kummosempaa, päivä kerrallaan. :)

Jokohan kohta?

Kp 35.

Eilen myöhään illalla alkoi menkkatuntemukset alamahalla ja tänään jatkuu. Ei voimakkaita, mutta kuitenkin. Vuotoa ei ainakaan vielä näy, sais jo sitten sekin tulla.. Eli eiköhän tämä kierto ole pikkuhiljaa taputeltu kasaan, uutta vaan odotellessa. Mulla on nyt vähän semmonen fiilis, että ovis jäi tästä kierrosta kokonaan pois ja sen takia nyt venyy näin pitkäksi.

Yhä vain odottelua

Kp 33 menossa tänään.. Ei minkään sortin vuotoa näy, mutta enpä ole vielä pissaillut tikkuunkaan. Yritän olla kärsivällinen, kyllä ne menkat sieltä tulee ja kertoo totuuden. Vajaa viikko sitten parina päivänä lorahteli reilusti valkovuotoa, ja pari päivää sitten myös. Rupesin miettimään, että olisiko se ovis voinut tulla silloin vasta, suunnilleen kp 27 ehkä? Pidän kyllä sitä vähän epätodennäköisenä, mutta mistä näistä koskaan tietää.

Ei raskausoireita.

Paitsi; tulkitaanko itkuherkkyydeksi se, että itken yhden elokuvan ajan? Katsoin eilen P.S Rakastan sinua -leffan ja vollotin suurin piirtein koko ajan... :D Ihan normimeininkiä.

Ei näy

Tänään kiertopäivä 30 ja ei tuntemustakaan, että menkat ois tulollansa. Kiertojeni keskiarvo on koko ajalta 29 päivää ja viiden viimeisen kierron keskiarvo 30, heitellen 26:n ja 34:n välillä... Mitä tahansa voi siis vielä tapahtua, mutta usko raskautumiseen on kyllä melko olematon. Ensinnäkin, ovista en bongannut ja toiseksi puuhailutahti ei ehkä ollut tihein mahdollinen... Mutta, jos tässä nyt muutaman päivän vielä malttaisi ootella.

Toisaalta, kun katselee noita viime kiertoja niin aika tasaisesti on menty vuoroin lyhyempi, vuoroin pitempi kierto, nyt ois (ollut) sen lyhyemmän vuoro.. Rupesi jännittämään. Vaikka mitään merkkejä mihinkään suuntaan ei ole.

Uusi viikko

Taas on maanantai. Mennyt on mennyttä ja tuleva tulevaa, joten koitetaan elää tätä päivää. Vaan kun ei malta! Odotan, että menkat alkaisivat, pääsisi uuteen kiertoon kun ei tämä kierto nyt oikein lupaavalta vaikuttanut. Ei oo ovista näkynyt edelleenkään ja nyt en enää aio tikuttaakaan, kp on jo 26. Toisaalta haluaisin tämän viikon kestävän ikuisuuden, sillä menin ilmoittautumaan aikuislukioon viime viikolla ja ensi viikolla alkaisi tositoimet. Jännittää niin pirusti! Tiiän että pystyn, mutta panikoin alitajunnassa ja mietin miten mahdan jaksaa, töissäkin kun on käytävä. Tavoitteena siis ylioppilastutkinto. Siihen menee todennäköisesti reilu pari vuotta, riippuen toki siitäkin, että raskautuuko tässä joskus vai ei. Joka tapauksessa vapaa-aika tulee jäämään melko vähäiseksi, mutta koitan pitää kynsin ja hampain kiinni edes joistain rippeistä.

Onko muita töiden ohessa opiskelijoita?

Viime viikolla liikkuminen jäi suht vähäiseksi, yhdet treenit ja yksi peli, lisäksi viikonloppuna kotikotona ruohon leikkuu. Pelastin muuten sieltä vauvan kopan, jossa minäkin kaiketi joskus olen nukkunut. :) Nähtäväksi jää, koska alkaa perheenlisäysutelut...

Oliko ja menikö vai tuleeko vai eikö?

Koitan olla ajattelematta, mutta en vain kykene kun tässä on nyt tuhlattu ovistesti jos toinenkin ihan turhaan! Ei näy ovista, ei. Eilen oli illemmalla lievähköjä menkkatuntemuksia, joten tulin ajatelleeksi, että jos menkat ihan justkohta alkaa niin ovis on täytynyt olla jo ennen kp 12:ta. Tai sitten sitä ei tässä kierrossa ole ollut eikä tule. Ihminen on mielenkiintoinen (ja ärsyttävä) laitos. Koskaan ei tiiä miten se toimii tai on toimimatta. Päätin just, että lauantaihin asti tikuttelen ja sit saa olla. Ihan sama. Sit ois menossa jo kp 24 tai 25, ei voi nyt muistaa.

Viime viikon liikkumisesta piti jotain höpistä, en kyllä enää ihan tarkkaan muista mitä kaikkea tuli tehtyä, mutta ainakin kolmet treenit ja yks sauvakävelyrepäsy (ah, niin tehokasta!) ja yks juoksentelulenkki, ehkä jopa ihan vaan rauhallinen kävelylenkki tai sitten ei. Kirjoittelin kyllä sykkeet ja matkat ja ajat vihkoseen ylös, mutta se on just nyt kotona ja minä töissä. Sauvakävely oli kyllä niin mukavaa touhua, että pakko lähteä uudelleen. Siinä ainut huono puoli on se, että en voi ottaa koiraa mukaan. Tekis sillekin hyvää. Sauvakävelyssä erityisen hyvää on se, että ei tarvitse juosta, eli olla henkihieverissä, mutta silti sykkeet kohoaa ja hiki lentää! Ainaisesti jumittaville hartioillekin se on nannaa. Vastaan tuli muutama muukin sauvakävelijä, mutta eivät tainneet ihan niin tosissaan ottaa urheilun kannalta kuin minä, se on kyllä vaan oma arvio. Vauhtikin muuten mulla oli kovempi kuin hölkätessä ja sykkeet kuitenkin kymmenisen yksikköä alempana... Hyvähyvä minä.

Luurukukkuu

Ovulaatio kaiketi lähestymäisillään, viikonloppuna viivat olivat selkeästi havaittavissa, mutta ei kuitenkaan lähellekään kontrolliviivan vahvuisia. Ehkä se sieltä kohta! Nyt on kuitenkin jo kp 19, luulis että ei kauaa enää tarvis ootella. Epäonnekseni oon niin kamalan, kamalan väsynyt koko ajan, että en tiiä miten jaksaa vauvantekohommat hoidella.... Ei vaan yksinkertaisesti jaksais ja huvittais. Saapa nyt nähdä sitten. Pitää koittaa repiä jostain energiaa. :)

Ajatuksia

Oon niiiiin poikki. Ei jaksa eväänsä liikauttaa ja makoilen vaan sohvalla, mies on omilla teillään treenaamassa. Työpäivän jaksoin olla ahkera ja nyt illalla sitten ihan totaalisen kuitti. Elämä on.

Huomasin tässä jokunen päivä sitten, että mua on ruvennu todella harmittamaan kaikki vauvauutiset.. En osaa onnitella, oon vaan ja hymyilen, esitän. Semmosia kahdenkeskisiä tilanteita ei oo tullut vastaan, onneksi(?). Pienet lapset pistää hymyilyttämään ja maha pystyssä kävelevät saa muuten vaan haaveilemaan. Mutta uutiset, ne kirpaisee jossain. Aavistan jo nyt, että eräs lapsuudenystäväni - ei enää niin läheinen - on mahdollisesti raskaana, ja en tiedä miten päin ajattelisin. Hieno juttu, tietenkin, mutta mielen perukoilla olen kateellinen kuitenkin. Kunpa minäkin. Onko tällaisille tunteille oikeutta? Tuskin on harvinaista kuitenkaan. Itseäni vähän ärsyttää, että mieli toimii tällä tavoin, mutta minkäs teen? Näillä mennään. Töissäkin kun joskus joku intoutuu puhumaan lapsista, en osaa sanoa mitään. Ei mulla ole mitään sanottavaa.

Muutenkin, en osaa oikein olla luontevasti pienten lasten kanssa. Sukujuhlissa esimerkiksi pysyn mieluiten kaukana lapsista. Miksi sitten haluaisin niin kovasti oman pienen? Hyvä kysymys. Ehkä kyse on kuitenkin vain jostain hormonaalisesta jutusta, luontaisesta tarpeesta? Vauvakuume on jotain hyvin vaikeasti selitettävää, ainakin omalta osaltani.

Sekavia aatoksia, mutta kunhan kirjailin ylös! Ovista ei täällä kuulu. Ei ole tietenkään mitenkään päin mahdotonta että se oikeasti on vasta silloin joskus kp 20 tienoilla, kuten monesti aiemminkin ollut. Tällaistako tämä YK 1 (tuntuupa hullulta kirjoittaa tuo) on?? :D Mieli on malttamaton kuin tietäisi, että varmasti on jotain jännää tulossa! Härregyyd.

Malttamaton

Tässä testailen päivitystä puhelimella... Mutta siis, voisko se big O jo kohta kolkutella? Kp:han on nyt jopa niinkin huima luku kuin 14.... :) Ihan vähän vaan levottomuutta ilmassa! Ei auta ku ootella ja siinä sivussa mamboilla. :) Tällä mun luurilla tää meinaa olla ihan toivotonta!

Liikkumisen ihanuutta

Mä olen taas löytänyt sen! Ainakin hetkeksi. Liikunnan ilon siis. :)
Viime viikko oli mitä loistavin liikkumiseni suhteen. Ei väkisin, vaan hyvällä mielin ja silkasta omasta halusta päästä ulkoilemaan. Mennyt viikko koostui parista tunnin mittaisesta kävelylenkistä, yhdestä pesäpallopelistä ja yhdestä puolen tunnin hölkkäilysessiosta (se oli kyllä aika tuskaa). Lisäksi käytiin keilaamassa, mutta ehkä sitä ei lasketa jos samalla ottaa alkomahoolia? :D Tietty samaisen illan aikana tuli jorattua pari tuntia villisti tanssilattialla, tuli siinäkin hiki! Keilaamisesta meni kyllä toinen pakara ihan juntturaan joten ehkä se lasketaan. ;)

Tällä viikolla pääsee taas pesistreenien pariin kesätauon jälkeen ja vois kait kuntosalin ovestakin käydä edes kurkkaamassa. Fiilis on vaan nyt niiin hyvä! Mä oon nukkunut ihan loistavasti kun on illalla käynyt ulkona ja vaikka aamupäivästä väsyttää niin illalla on kuitenkin energiaa täynnä.

Tänään kierron päivä on 12, ovistikuttelu aloitettu eilen ja tarkoitus kaiketi olis nyt hyödyntää tämä kierto ainakin! Jee! =)

Elämän pieniä ja isompiakin iloja ja maailma hymyilee tänään! Tunnelmaa latistaa ainoastaan hieman ankea työilmapiiri, ymmärrettävistä syistä kuitenkin. Itse yritän keskittyä työntekoon ja olla märehtimättä!

Niin

Arki on alkanut taas tällä viikolla rullailemaan ja lomat on lomailtu. Paluu työhön ei oo ollut mikään kovin ruusuinen, mutta ihan jees kuitenkin. Viime viikon jännäilyä seuras tietenkin menkat. Alkoivat päivän tiputtelulla ja loppuivat 2-3 päivän tuhrutteluun. Kierron pituus 31 päivää, ovulaatio todnäk kp 14 eli luteaalivaihe 17 päivää!! Oon niiiin iloinen! :) Ehkä se sieltä kuitenkin normalisoituu!
Vauvahaaveet pitää nyt pakostikin ainakin hetkeksi heittää harkintamyssyyn, vaikka mies alkaa kyllä olemaan valmis "yritykseen". Eli ei kauheeseen kyttäämiseen, mutta kuitenkin enempään kuin mitä on nyt. Työtilanne meillä molemmilla meinaa olla vähän vaakalaudalla ja jos oikein huonosti käy niin ollaan vuoden lopussa molemmat työttöminä. Tai ehkä todennäköisemmin opiskelijoita, mutta ilman työtä kuitenkin. Mutta mitään konkreettista ei ole vielä tiedossa, joten voi olla että tilanne jatkuu ennallaankin, mutta siihen saadaan varmuus vasta tovin kuluttua. Toisaalta, on ne opiskelijat/työttömät ennenkin perheensä elättänyt, miksei mekin!? Miestä tuo ehkä enemmän hirvittää, että jos hän ei saa sopimusjatkoa tai uutta työpaikkaa... Mä oon vähän sillä asenteella, että ihan sama, kyl me selvitään! :) Jos sitä vaavia edes heti tulis...