Ei tarvi testailla

Mikä ihana aamu, alkoi tuhruttelulla.

Eiköhän se ollut sit siinä ja saakin ruveta oottelemaan milloin kivut yllättää nurkan takaa. Panadol on vastaiskuvalmiudessa työpöydän laatikossa. Jossain takaraivossa pikkupikkuääni sanoo, että voihan sitä olla raskaana siltikin. Mut hei, miten todennäköistä.. Jotain positiivista; jos kunnon vuoto alkaa tänään, on kierron pituus 28 päivää! Mikä kyllä tarkoittaa taas lyhyttä luteaalivaihetta, vain 10 päivää.. Huoh.

Vielä ei paljo vituta, harmittaa vain. Uutta matoa koukkuun.

.....

Ei niin mitään kirjotettavaa, kunhan jotain naputtelen. Viikonloppu oli ja meni, oli mukavaa. Eilinen meni sitten sohvan nurkassa suurimmaksi osaksi. Illalla skarppasin ja tein läksyjä, leivoin muffareita ja kävin koiran kanssa äänestämässä ja puistoilemassa. Tänään isäni tulee meille yökylään pariksi päiväksi koulutuksen takia ja päädyin siihen että oon huomenna pois koulusta, ettei hänen tarvi yksin meillä istua iltaa. :) Pitäis siinä kai silti koittaa opiskella samaan aikaan. Saas nähä.
Tämän päivän strategiset luvut: yk3 (??), kp 27/24-38, dpo 9.

Menkat voi tulla ihan koska vaan ja olen jo oikeastaan päättänyt, että turhia en rupea testailemaan - en ennen kuin kp 40, jos jostain syystä sinne asti pääsisi. Nyt siis usko onnistumiseen alkaa olla pyöreä nolla. Haaveissa vain leikittelen ajatuksella, että jos kuitenkin, mutta sitten realistisesti ajatellen - tuskinpa tärppää! Mutta siis, oloja ei mitään, tai ei mitään mikä ei voisi johtua jostain muustakin. Palelu (palelen aina), nenän ajoittainen valuminen (tai siis ei nenän, vaan rään =) , normaalia syksyisin?), vihlaisut mahassa (perjantaina viimeksi vihlasi kunnolla), jostain luin myös korvien kutiamisesta, niitä nimittäin kutittaa koko ajan, tiedä sitten. :D

Max pari viikkoo, sit on toivottavasti faktat pöydässä. Niin lyhyt mut niin pitkä aika. Ärsyttävää kun JOS ois se normikierto, niin kohta pääsis jo odotteleen uutta ovista, mut tuntuu että tässä kestää piiiitkäään....

Hysteria laantumaan päin

Tämä loppuviikko onkin mennyt paljon nopeammin kuin alkuviikko, yllättäen, ja nyt saan nauttia jo perjantaista! Kuten otsikko kertoo, on täällä fiilikset vähän rauhoittunut.. Enää en ajattele joka hetki mahdollista raskautumista, vain joka toinen hetki. ;D Ei vaan, ihan tosissaan positiivinen tuloksen toivominen on vaihtunut enemmän pessimistiseksi. Ei siellä kuitenkaan mitään ole. Mutta siitä nyt ei voi olla varma ennen kuin ehkä parin viikon päästä viimeistään. Tänään kp 24 ja dpo 6. Ja tosiaan jos pisin kierto ollut 38 päivää niin siihen on aika pitkä aika vielä! Eli odotellaan, kuinkas muutenkaan. :)
Viime yönä oli tänne meillekin satanut ensilumi ja oli niin ihana keli aamulla. Jos vain olisi ollut selkeämpää niin olisi saanut ihastella auringon värjäämää taivasta, mutta ei. Silti, kävelin tänään töihin ja ajattelin, että vois ottaa tavaksi käveleskellä perjantaisin töihin. Kun ei ole hoppu eikä tarvitse kantaa koulukamoja mukana. Koitan pitää mielessä! Herätti kyllä niin mukavasti ja sai veren virtaamaan. :)

Mukavaa viikonloppua! Mulla se tulee olemaan täynnä ohjelmaa, ainakin lauantaina. Sunnuntaina sitten kouluhommia.

Ajan tappoa

Tänään on tiistai vasta! Voi luoja että nämä pari päivää on mennyt hitaasti.... Mä piinailen, todellakin. En uskonut että ajattelisin näitä vauvantekohommia ihan näin kokonaisvaltaisesti. Ihan sama mitä teen, on asia mielessä. Ei auta kuin yrittää mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Onneksi lähes jokaiselle päivälle on jotain tekemistä. Torstaihin asti koulua, perjantaina saunavuoro, lauantaina syystalkoot ja illalla kaverin juhlat, sunnuntaina koomailua.... Seuraavalla viikolla taas torstaihin asti koulua, perjantaina saunavuoro, ja tittididiii, viikonloppu, jolloin taistelen mieltäni vastaan, testaanko vai enkö. Ei oo kaukana tuntien laskeminen tuohon viikonloppuun. Huh, oon ihan kaheli. Tämä on tätä hysteeristä yrityksen alkuaikaa, mitä mun ei pitänyt ikinä tuntea! Missä tyyneys ja rauhallisuus??

Kouluhommista sen verran, että ensimmäinen jakso tosiaan pulkassa ja olen itseeni tyytyväinen! Arvosanat 1x9, 2x10 ja 1x8 !!! Vähän harmittaa tuo yks kasi, vähän kun olisi panostanut asioiden tajuamiseen enemmän, niin olis kyllä tullut parempi numero. Eilen starttasi toinen jakso ja kohta mennään taas täyttä höyryä eteenpäin.

Piinapäivät ovat täällä

Näin se on. Piinapäivä numero yksi menossa, ovis taisi olla eilen ainakin selkeä ovisplussa tuli perjantaina. Ovis saatiin kuin saatiinkin hyödynnettyä, vaikka olosuhteet ei ehkä ollut maailman parhaimmat. Edessä piiiitkät kaksi viikkoa. Toivo onnistumiseen on korkeella, toivottavasti ei ihan turhaan...! Ei mulla muuta!

Vauvaunia

Viime aikoina oon nähnyt useammankin vauvaunen, mutta päällimmäisenä on mielessä vain kaksi. Yksi oli sellainen, missä imetin vauvaa ja hän olikin VÄHÄN rajuotteinen. Mun rinnat oli ihan veressä... Kamalaa, mutta outoa. Mä vaan jatkoin imettämistä. Toinen erityisempi uni oli viime yönä. Siinä olin menossa ensimmäiseen ultraan ja aloin panikoida, mitä jos ei olekaan mitään elämää? Mitä vielä, ultraajaa löysi neljä alkiota!! Olin ihan kauhuissani, mutta samalla kuitenkin onnellinen neljästä vauvasta. Unnessa kuitenkin pelkäsin, että pienin kuolee kesken kaiken, mutta jollain tavalla kuitenkin oli fiilis, että niin olisi hyvä, kolme selviäisi paremmin. Kauheaa. Aamulla herätessäni todellisuuteen, tajusin, että mä voin mahdollisesti saadakiKn kaksoset, niitä kun on suvussa. Kaksoset olis kylllä aika mukava saada, muttaa jos nyt sen yhden edes... Ei mennä asioiden edelle. :D tänään kp 12, ovistesti negattiivinen, mutta vaakamamboiltiin vielä kun saatiin olla kahdestaan täällä mökissä.. ;) enää en jaksa näpytellä, tää puhelimella bloggaaminen on ihan hanurista, virheitä tulee mut hankala korjata.

Kp 2 !!!

Eilen sit hanat aukes ja uusi kierto lähti alusta. Helpotus ja pettymys samaan aikaan, enemmän kuitenkin helpotus nimittäin toiveet ei kyllä ollut korkealla ja odotin vaan uuden kierron alkua. Pettymys lähinnä sen takia, että seuraava ovis ei sit mielellään tarttis olla noin kp 14-20 (ja sehän muuten ihan varmaan on sit just tuossa välissä), kun lomaillaan pienessä mökissä muun perheen kanssa... Noh, hätä keinot keksii! :D

Edellinen kierto siis 32 päivää, luteaalivaihe 15 päivää (jos ovis oli kp 17). Tällä kertaa muuten kivut on taas tuntuvat, eilen sinnittelin koulussa ilman särkylääkettä ja oli muuten tuskaa istua kolme tuntia paikallaan. Housut kiristi ja tukala olla muutenkin, heikotti ja väsytti. Illalla sitten kotiin tullessa nappasin panadolin ja menin lähes suoraan nukkumaan. Aamulla heräilin kun mies lähti aikaisin työreissulle, enkä saanut enää oikein nukuttua kun maha rupesi käymään taas kovin kipeäksi. Töihin pääsin ja otin uudestaan panadolin, se onneksi vaikutti nopeasti ja nyt on taas ihan ok olo! Kyllä vaihtelee suuresti nuo kivutkin eri kierroissa, välillä ei tarvitse ottaa mitään lääkettä.

Menee semmosta sahalaitaa nuo mun kierrot että huhhuh, ne ei varmaan tasoitu ikinä. Excel-hirmu esittäytyy taas, pitäähän noista kiertopäivistäkin oma käppyränsä olla. =) ehkä vaihdan sen tuonne välilehdelle, kun eipä noita lämpöjä ole tullut enää mittailtua.

Taas venaillaan

*kirosana*

Kyllä voi ottaa päähän tämä taas. Jälleen mennään kiertopäivissä yli kolmenkymmenen.. Tänään dpo 14 oletetusta oviksesta laskien. Mistä päästäänkin siihen, että olikohan ovis sittenkään silloin kp 17 vai olisko tullut vasta myöhemmin. Ei voi tietää taaskaan. Voidaan joutua oottelemaan vielä tovi täti punaista.

Olikohan perjantaina kun kaupassa selkää jomotteli ikävästi ja mahaa nippaili välillä kovastikin, ajattelin silloin, että eiköhän yöllä hanat aukea. Vaan ei. Ei niin ei. Toisaalta, tässä kohtaa tämä kierron venyminen on jopa tervetullutta, eipä ehkä sitten seuraava ovis osuisikaan lomaviikolle! Että pysyköön nyt poissa vielä vaikka viikon, kiitos. Silti, en jaksais odotella. Kaikista mukavinta ois tietysti, jos ei näkyis koko menkkoja vaan oliskin raskaana! Mikä tuskin kyllä on mahdollista, paitsi jos ovis on ollut joskus sopivasti oikeassa kohtaa. Teoriassahan se on kyllä voinutkin olla. Mutta kun ei voi tietää, parempi olla ajattelematta ja haaveilematta, niin pienet on mahikset.

Blääh, eihän tässä ollut päätä eikä häntää, mutta tulipahan tilanne taas päivitettyä!