Tervetuloa (aamu)pahoinvointi

Huh, ei tarvinnut oksentaa! Siinä on tämän aamun suorituksen huippu. Ei ollut kaukana kyllä, mutta sitä ei lasketa. Mä inhoan oksentamista ja välttelen sitä kyllä viimeseen asti.. Mulla menee nyt aamutoimiin noin 1,5 tuntia ja siitä tunti menee siten että ensin makaan sängyssä ja huutelen miehelle mitä mun tekee mieli, sitten pinnistelen pystyyn ja rojahdan sohvalle kun päässä sumenee. Jälleen käskytän omissa aamupuuhissaan touhuilevaa miestä tuomaan mulle mm. piimää, mehukeittoa, mandariinia.. Sitten kun tunti on kulunut ja oon saanut tarpeeksi voimia, voin harkita vessassa käymistä ja vaatteiden päälle pukemista ja omien tavaroiden kasaan laittamista. Eväsarsenaali on melko koomisen näköistä, reppu on täynnä ruokaa. :D

Lähellä oli myös, että en tänään soittanut pomolle, että en pysty tulemaan töihin, mutta omatunto ei antanut periksi. Tiesin, että kyllä se siitä lähtee kun vaan saa jotain murua rinnan alle. Huomenna olisi vapaapäivä ja tiedossa viikonloppu kera siskon ja osittain myös muun minun perheeni. Saas nähdä joko tulee arvailuja jos mä koomailen sängyn pohjalla aamut. Ehkä ne ei kehtaa kysyä, mutta kohtahan sitä kai saa kertoakin jos maanantaina ultrassa kaikki niinkuin pitääkin. Ja just nyt tuntuu siltä, että kyllä siellä taitaa kaikki olla ihan hyvin, en kai muuten voisi näin pahoin.

Jos aamut on niitä pahimpia, niin kyllä iltaisinkin on melko heikko olo. Koulusta kun pääsee ja lyö maate sohvalle, niin unohtaa syödä ja kohta on jo ellotus lähellä. Mutta niistä kyllä selviää kun vaan yrittää syödä jotain ja painuu nukkumaan. Yöt on katkonaisia, kun heräilen milloin mihinkin. Joko pissattaa, on nälkä tai ilma kiertelee mahassa. Tai sitten kissa yrittää varastaa mun voileipäkeksit, niin kuin viime yönä. :D Mistä tulikin mieleeni tämä toksoplasmoosi. En oikein ole osannut asiaa sen kummemmin ajatella, kuin että siivoan kissan hiekat hanskat kädessä ja pesen kädet hyvin tämän jälkeen. Kuitenkin kisut monesti syö mun kanssa samasta murokiposta muroja tai juo maitoa/vettä samasta lasista. Tai nuoleskelee niitä mun voileipäkeksejä. =) Jossain luki myös, että "kissaa ei saa nukuttaa samassa sängyssä". No, en nyt varsinaisesti sinne nukuta kissaa, mutta kummasti joku aina eksyy kainaloon köllimään.. Kisut kuitenkin on täysin sisäkissoja, mutta mistä näistä pöpöistä koskaan tietää, ehkä voisin ainakin yrittää pitää ne pois ruokapatojen äärestä.

On tämä kaikessa ällötyksessään ja muussa kyllä varsin ihanaa kun muistaa ajatella, että pieni se vaan siellä kasvaa, ja siksi tekee niin huonoa. <3 Maanantaihin ei ole enää pitkä aika.

Oireilua

Yök mikä aamu oli tänään.. Herätessä ihan hirveen kauhee nälkä ja käväsin hakemassa kipollisen muroja sänkyyn ja lusikoin väkisin suuhun. Sit vartiksi takaisin nukkumaan ja sen jälkeen lisää aamupalaa nassuun. Eilen jo oli pakko syödä melkein koko ajan jotain tai tuli heikotusällötys, mielenkiinnolla odotan mitä näistä työpäivistä tulee, kun ei voi heittäytä sohvalle maate välillä. :D Mikähän voisi olla hyvää naposteltavaa, jota vois pitää työpöydän nurkalla pahaa oloa odottamassa? Voileipäkeksejä tekee ihan hirveästi mieli ja mandariineja.. Omnom :P

Viikon päästä ultra! Apua!

Armoton päänsärky

No nyt voin sanoa, että mulla on joku selkeä oire - jumalattoman kova päänsärky! Ei meinaa töistä tulla mitään. Päätä on särkenyt lievästi jo useamman päivän ja luulin että on "vieroitusoireita" kahvista (ennen join yhden tai kaksi kuppia päivässä, jätin nyt kokonaan pois). No eilen olin ihan kanttuvei illalla ja huomasin silmien liikuttamisen sattuvan ohimoon. Tai jonnekin. Hankala kuvailla. Ei auttanut asiaa kun kävin autolla kaupassa ja siinä autoillessa joutui tietysti katsella vähän joka suuntaan. Kärvistelin illan ilman lääkettä, mutta tänään aamulla oli pakko ottaa vähän panadolia. Eipä tuo hirveästi auta ja nyt alkaa taas mukavasti jomottelemaan. Ystävällinen Google osasi kertoa, että johtuu todennäköisesti hormoneista, minä reagoin sitten tällä tavoin.. Lämpö on edelleen korkealla, koko ajan yli 37, mutta taitaa nyt sitten sekin kuulua asiaan.

Jospa siellä nyt sitten jotain olisi käynnissä kun näin jomottelee. :)

Viime yönä muuten heräsin taas puoli viisi, kävin vessassa ja juomassa ja taas pyöriskelin melkein tunteroisen sängyssä ennen kuin sain nukahdettua uudestaan. Toivottavasti tästä nyt ei tule tapa.

Uneton

Huoh... Kello on puoli kuusi ja mä oon jo tunnin pyöriny sängyssä, kello herättää puolen tunnin päästä.. Eilen mulle nousi pikkasen lämpöä, 37,5 korkeimmillaan ja ihan karsea olo. Nytkin tuntuu hieman kuumeiselta mutta en tiiä mitä mittari sanoisi. Saas nähdä tuleeko kotipäivä tänään vai jaksaako töihin lähteä tai siellä ylipäätään olla. Jos nyt koittais vielä vähän nukkua.

Maanantaipläjäys

Hih, laitoin tuon tickerinkin nyt tuohon keikkumaan. :) Viikonlopun aikana tuli moneen kertaan mittailtua sitä paria milliä - siis se alkio on niiiiiiin pieni!!! Miten semmosesta voi tulla ensin pieni vauva ja vielä myöhemmin ihan täysikasvuinen aikuinen??? En voi vaan lakata ihmettelemästä! :)

Viikonloppuna kiinnitin erityistä huomiota tisseihini. :D Ne kun eivät ole aristaneet ei sitten yhtään. No, nyt iltaisin alkaa nännit olemaan tosi herkillä ja yleensä pitääkin rintsikat ottaa pois kun alkaa ahdistaa. Eilen tosin huitelin koko päivän ihan ilman, ai että oli ihanaa! :D Muuten rintoja ei aristele. Tai ehkä just iltaisin jos oikein painelee, mutta en tiedä onko ne vaan jotain lihasjumeja.. Muita oireitakin alkaa pikkuhiljaa tulemaan, hajuherkkyys (juusto, roskis ja kissa haisee eniten) ehkä päällimäisenä. Ja näin arkiaamuisin näköjään meinaa olla huono olo, jotain tekemistä ehkä väsymyksen kanssa kun ei viikonloppuna ollut mitään ongelmaa pitkien unien jälkeen. Kurkkua kuivaa ja pistää yskimään ja tuntuu että melkein tulee oksennus, kivaa.

Sain jopa itseäni niskasta kiinni ja lähdin vajaan tunnin kävelylle miehen kanssa, viime kerrasta onkin aikaa.. Tällä viikolla aion käydä useammankin kerran, nyt kun koulusta on lomaa ja siis täysin vapaat illat - ah tätä onnea!

Mä niiiiiin toivon että siellä ultrassa saadaan nähdä pienen sydämen syke ja voitaisiin sitten jo kertoa lähimmille ihmisille. Tuntuu että isälleni varsinkin tulee koko ajan huolta ja murhetta jos jonkinlaista, ehkä meidän uutiset voisivat saada hänetkin jaksamaan paremmin!

Kai se pitää uskoa

Tänään,rv 5+0, testiviiva vahvempi kuin kontrolliviiva!! Wipiii :) Eilen varasin ekan ultran, parin viikon päähän. Eilen aamulla oli myös tosi huono olo, ei ollut posliinin halailu kovin kaukana. Yritin lisätä kuvankin mutta ei puhelimella onnistunutkaan..

Maanantain ahdistus

Eilen se iski. Pelko siitä, että ei tästä mitään tule.

Koko eilisen päivän olin jotenkin herkillä, kaikki vaan v*tutti ja ärsytti ja väsytti enkä ois jaksanu tehdä mitään. Onneksi koulusta pääsin jo kuuden jälkeen ja olin melkein pari tuntia aikaisemmin kotona kuin normaalisti. Tein kuitenkin läksyjä siinä illalla vielä ja meinasi niihinkin mennä hermo kun en jaksanut keskittyä. Viimenen niitti tais olla kun mies lähti viemään roskia ja mä tajusin että hitto kun oon laiska, miksen jaksa edes roskia viedä ulos? Jaksaakohan tuo mies mua kun oon tämmönen laiskimus? Sit pitikin pillittää loppuilta. Itkin, kun en jaksa. Kun ei tunnu miltään. Kun en tiedä onko kohdussa elämää vai ei. Kun pelottaa kaikki tuleva. Mies yritti lohduttaa, että mitä todennäköisimmin siellä elämää on, eihän mulla ole mitään kipuja tai vuotoja. Ja näinhän se on. Nyt ei auta kuin luottaa ja toivoa.

Tein sunnuntaina (dpo 15) yhden testin, viiva oli lähes yhtä tumma kuin kontrolliviiva. Testit loppui omista varastoista, mutta haluaisin vielä tehdä ainakin yhden.. Ehkä pääsen tänään käymään apteekissa. Sitten kyllä voisin uskaltaa soittaa sinne neuvolaan ja varata ehkä sen varhaisultrankin. Tuntuu, että on pakko käydä varmistamassa.

Mutta niin, oireita ei oo nyt oikein minkäänlaisia. Pientä nippailua mahassa ja välillä ikävämmin vihlaiseekin. Väsyttää. Ei muuta. Ei kai vielä tarvitse juuri muuta ollakaan? Viikothan ois nyt kaiketi 4+3 (oviksesta laskien).

Huhhuh..

Tässä kisu kainalossa koitan vähän sepustella.. :)

Mutta siis onko tää tottakaan? Töissä vilkuilin vähän väliä kännykästä testin kuvaa ja kotiin tullessa piti vielä katsoa tikkua. Kyllä siinä vaan ne kaks viivaa on.

Tapahtumathan etenivät niin, että joskus viiden jälkeen heräsin ihan yltä päältä hiessä ja oli tosi kuumeinen olo. Nukahdin kuitenkin pian uudestaan kun siirryin miehen paikalle kuivempiin lakanoihin. :D Kellon herättäessä olo oli edelleen heikohko ja tuikkasin mittarin suuhun. Näytti olevan edelleen 36,8 astetta ja jotenkin oli vaan semmonen olo että oli pakko vessassa käydessä pissiä tikkuun. Hetimiten alkoi hailura viiva hahmottumaan, ei siinä kauaa tarvinnut ihmetellä. Tai tarvi, mutta ei tarvinnut arvailla oliko siinä viivaa vai ei. :) Tärisin ja naureskelin itsekseni ja muutama kyynelkin ehti vierähtämään. Melkein ensimmäisiä ajatuksia oli, että voi hölmö, mikset oottanut että mieskin on kotona?? Napsin kuvat testistä aikeissa lähettää miehelle viesti mutta se ehtikin soittaa ensin. Kerroin sitten siinä puhelimessa ja vastaanotto oli vähän enemmän neutraali kun ootin :D Mää pillitin ja mies oli vaan että vais nii. Ei tuo tainnut oikein tietää mitä sanoa. :) Päivä töissä meni helpommin kuin odotin, oli täpötäynnä toimintaa, joten tavallaan jo unohdinkin mitä aamulla just tapahtui. Outoa sinänsä.. :)

Mutta niin, mitä mää nyt teen?! Varmaan pitää vielä viikonloppuna testailla uudestaan josko viiva vahvistuisi ja ehkä vielä viikon päästäkin. Jos sitä sitten kohta uskaltaisi jonnekkin olla yhteydessä.

Välillä iskee kyllä epäusko ja pessimismi, että eihän siellä voi mitään olla. Jos testi olikin viallinen tai jos onkin tuulimuna  tai jos jos jos vaikka mitä. Koitan tolkutella itselle, että ainakin siellä mitä ilmeisemmin raskaushormonia on! Enemmän tai vähemmän, mutta jotain kumminkin. En osaa yhtään ajatella, että olisin raskaana... Huh, mikä sana!

Joo en malttanut enää odotella

Ihan selkeä toinen viiva tuli!! Ei mikään haamujen haamu vaan ihan tihrustamatta erotti. Miehelle uutiset kerrottu ja nyt oli teidän vuoro. :)

Kunpa nyt vaan pysyisi...!

Palaan asialle paremmalla ajalla.

Tämän päivän oloja

Ollako vai eikö olla..??

Tänään aamulämpö korkein ikinä, 36,8 astetta.. Joten voisin vaikka vannoa että ainakaan tänään ei menkat vielä ala. Tuntuu että juoksen vessassa jatkuvasti, mutta en tiedä pinnistelenkö ja tunnustelenko pissahätää vain jotenkin liian herkästi.. =) Eilen iltapäivästä alkoi tuntua pientä jomottelua ja polttelua jossain häpyluun alueella, sama jatkunut nyt tänään, lievempänä tosin. Sen puolesta odottelen vuotoa lähipäivinä... Voi itkunpitku. Mies lähti tänään työreissuun ja palaa vasta la-su yönä, joudun olemaan ihan yssisseni kaikkien ajatusteni kanssa ja jännäilemään. Ja yksin myös nielemään pettymyksen jos vuoto alkaa ennen viikonloppua.

Dpo 11 - kauaa ei tarvi enää odotella epätietoisena.

Pilvilinnoista hyvää päivää!

Pliis pudottakaa mut joku jo maan pinnalle..!

Viikonloppuna havaittua; lauantaina (dpo7) olo oli jokseenkin öh, kostea. Käväisin vessassa ja havaitsin jonkin verran valkkaria, semmosta rusehtavan pinkin sekaista. Eka ajatus oli, että voi ei, joko ne menkat tekee tuloaan. Toinen ajatus sitten hetken päästä oli, että voisko olla kiinnittymisvuotoa... Mitään tuntemuksia tähän liittyen ei ole ollut, ainoastaan toinen merkki olis eilinen lämpöjen tipahdus. Lauantai ja sunnuntaikin vielä meni vessassa ravatessa ja pinkihtävää (:D) valkkaria oli huomattavissa vain kun "kaivelemalla kaivoi".. (sorry too much information....!!!) Tämä loppui sitten eilisen illan aikana ja tänään ei enää mitään. Vielä.

Ei mulla muuta.