keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Pohdintoja blogista

Mietin tuon edellisen postauksen jälkeen tätä vielä hyvin nuorta blogiani. Sitä, miksi kirjoitan ja kenen haluan tätä lukevan. Ja ehkä vielä enemmän sitä, että onko joku, jonka en halua missään nimessä lukevan tätä, saatika sitten tunnistavan minua. On. Avomieheni. Jos hän tätä lukisi (mistä tiedän, vaikka lukisikin), olisi hän tunnistanut minut jo ensimmäisestä tekstistä. Jotenkin ajatus siitä, että kirjoitan tätä "salassa" häneltä, saa omantunnon tuskia aikaan. Toisaalta - mitä sitten, vaikka hän tätä lukisikin?? Suhteemme tuskin ainakaan siihen kaatuisi, mutta olisiko se hänelle kiusallista? Minä täällä kertoilen, että voivoi, kun ei se myönny lapselle ja ties mitä muuta henkilökohtaista. Toiseksi, en ehkä halua, että myöskään lähimmät sukulaiseni - tai ylipäätään kukaan tuttu, esim työkaveri - tunnistaisi minua. Noh, niinkuin todettu jo avomieheni kohdalla: jos joku tarpeeksi tuttu tätä lukee, tunnistaisi minut kyllä melko helposti.

Ja sitten, minkälaisista asioista on soveliasta kirjoittaa? Laittaako kuvia asunnostaan, tai vaikka lemmikeistään, kuten minä jo ehdin tekemään. Puhutteleeko teksteissään ihmisiä (ja/tai eläimiä) heidän oikeilla nimillään vai joillakin salanimillä? Kenties käyttämällä vain etukirjainta? Olen törmännyt monenlaisiin blogeihin; niihin, missä ei kerrota mitään henkilökohtaista tai sellaista, mistä voi tunnistaa kirjoittajan, sekä niihin, missä avoimesti puhutaan ihmisistä heidän oikeilla nimillään, kuvitetaan tekstiä lähimpien ihmisten kuvilla jne.. Tapoja on monia, mutta mikä olisi minulle se sopivin? Helposti ehkä ajattelen, että eihän tätä kukaan lue, ja kirjoitan sitten, mitä mieleen pälkähtää. Mutta kuitenkin, enhän minä voi tietää! Pitäisi siis ehkä miettiä, paljastaako kaikkea, jotakin vai ei mitään. Voi olla, että piilotan tuon lemmikeistäni kertovan postauksen, jos asia kauheasti rupeaa vaivaamaan.

En kuitenkaan voi kirjoittaa vain asiastani, eli tästä vauvakuumeesta, koska silloin a) tästä blogista tulee puuduttava ja b) minä en voi ajatella mitään muuta. Jos en kirjoita lemmikestäni, en myöskään voi kirjoittaa harrastuksistani, koska jokuhan voi tunnistaa! Tästä voi tulla iso probleema, jos rupean vääntämään ja kääntämään ajatuksia päässäni - parempi varmaan, kun ei ajattele, vaan antaa mennä. :)

Voisin loppuun todeta, että saa kommentoida!! Ja se olisi erittäin toivottavaakin. :)

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

KP 2

Niin siinä kävi, että menkat alkoivat eilen yks kaks yllättäen ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Toisesta kierrosta tuli siis 38 päivää pitkä. Olen helpottunut. Pelkäsin, että tämä kierto venyy mahdottoman pitkäksi ja että joudun menemään lääkäriin ja että joudun syömään lääkkeitä, jotta kehoni taas lähtisi toimimaan. Olen siis todella helpottunut. Enää ihmettelen, mistä johtuivat perjantaiset kuukautiskipumaiset kivut.. Mutta ehkä ne jäävät arvoitukseksi, nyt ei kuitenkaan ole ollut juuri mitään kipuja - hyvä niin!

Olen kärsinyt vauvakuumeesta nyt siis suunnilleen reilut puolisen vuotta, se kuitenkin voimistui kesällä, kun ostimme ensimmäisen asuntomme. Ja mikä tarkalleen ottaen sen laukaisi? Se mystinen toinen makuuhuone, vierashuone, LASTENhuone. Piti päättää kummasta tulee tulevaisuudessa lastenhuone ja kummasta meidän makuuhuoneemme (ettei tarvitse moneen kertaan sisustaa ;) ). Piti miettiä, kumpaan mahtuu järkevästi pinnasänky ja hoitopöytä ja kumpaan taas sitten mahtuisi pari lasta nukkumaan ja leikkimään. Se sen kuumeen laukaisi. Siitä lähtien puhuttiin, että koska jätetään ehkäisy pois ja koska muutenkin olisi sopiva aika lapselle. Ajateltiin, että jätetään ehkäisyrengas pois sitten, kun olen käyttänyt reseptin loppuun. Kuitenkin, kun seuraavaa satsia lähdin apteekista hakemaan, oli resepti vanhentunut, joten renkaat jäi ostamatta. Enkä ole uusinut sen jälkeen reseptiä. :) Nyt siis tarkoituksena seurailla kiertoja ja kroppaa muutenkin, ei tarvitse enää siihen perehtyä sitten kun yritys alkaa.

Mutta koska se yritys alkaa? Siitä on monia aikatauluja: vuoden päästä syksyllä, ensi keväänä, vuoden alussa!! Minä voisin aloittaa vaikka heti, mutta mitä enemmän asiaa miettii, niin sitä enemmän minäkin rupean järkeilemään, että olisiko sittenkin vaan parempi odottaa se vuosi... Tässä listattuna muutamia syitä, miksi lykätä yrityksen aloittamista:
  • Putkiremontti - ehdoton numero yksi. Se on tulossa. Milloin? Who knows.. Ensi vuonna sen pitäisi alkaa, mutta minkään näköisiä suunnitelmia ei ole vielä taloyhtiössä valmiina. Kevään yhtiökokouksessa siitä varmasti tulee lisää infoa, maaliskuussa siis viimeistään. Pointti kuitenkin se, että en halua olla viimeisilläni raskaana remontin aikana, jos pitää juosta kellarissa vessassa! Toinen vaihtoehto on se, että olen pienen vauvan kanssa äitiyslomalla rempan aikaan, eli pitäisi lähteä evakkoon sukulaisiin, joita ei todellakaan löydy läheltä. Kaiken lisäksi mies olisi kuitenkin todennäköisesti töissä, eli kaukana minusta ja vauvasta. Ilman pientä vauvaa saisimme varmasti toteutettua rempan aikaisen asumisen tai evakon järkevämmin.
  • Miehen vakipaikan odottelu. Mikäänhään ei ole koskaan varmaa vaikka kuinka olisi vakituinen työ. Enivei, minä olen se, jonka tulot tippuvat ja mies on se, jonka pitäisi siinä tilanteessa tuoda jotain rahaa talouteen. Tällä hetkellä miehellä määräaikainen sopimus ensi vuoden loppuun, ehkä sitten vuoden päästä olisi jo jatkostakin tietoa. Toisaalta, eihän niitä lapsia rahalla tehdä. Tosiasia kuitenkin että iso laina on otettu asuntoa varten ja jonkun se täytyy maksaa... Onneksi miehellä kuitenkin semmoinen ammatti, että töitä luulisi pk-seudulta löytyvän (asumme siis Espoossa, näin ohimennen mainittuna).
  • Rahan säästö. Saataisiin siis vuoden aikana kerättyä hyvästi rahaa säästöön hankintoja varten. Kaikenhan pitää olla priimaa laatutavaraa, kun pumpulilinnoja rakennellaan ;)
  • Omat harrastukset. Liityin juuri pesäpallojoukkueeseen, ja minusta olisi jopa hieman noloa todeta, että enpäs enää jatkakaan, kun pitäisi lapsi saattaa turvallisesti maailmaan. Optimaalisinta siis olisi, että saisin treenattua nyt tämän talvikauden ja ensi kesän loppuun asti pelikaudenkin. Sitten voisi jäädä raskauden ajaksi pois ja liittyä seuraavaksi talveksi taas uudestaan remmiin. Oletetaan siis, että raskaudun sormia napsauttamalla.. :D Toinen harrastus tai oikeastaan projekti, on koiramme kouluttaminen. Koiramme on nyt vajaan vuoden ikäinen, ja rahkeita oppimiseen näyttää riittävän, kun vaan jaksaisi itse aktiivisesti treenata. Näihin harratusasioihin voisin paneutua joskus vähän myöhemmin enemmän.
Nyt tuli kyllä melko pitkä postaus, tai ainakin tuntuu siltä! Toivottavasti ei liian pitkä. :) Mikäpä sen mukavampi tapa aloittaa työpäivä, kuin kirjoitella. Tuhma minä, kun töissä blogaan.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Aloitus

Tässä sitä ollaan. Kirjoittamassa odotusblogin aloitusta. Tämä blogi vaan ei kerro lapsen odottamisesta - vielä. Tämän blogin tarkoituksena on olla itselleni purkukanava, tai jotain sinne päin. Minä nimittäin haluaisin jo lapsen. Minulla on vauvakuume.
Ongelma vain on siinä että avomieheni ei vielä uskalla antaa lapselle lupaa tulla. Meidän täytyy siis odottaa, ennen kuin voimme aloittaa yrittämisen, eli odotuksen odottamisen. Siispä odotan odotuksen odottamista.

Odotan, odotan, odotan.. (Onpa hassu sana... :) )

Se siitä odottamisesta, ollaan nyt tässä hetkessä.

Olen siis nainen, 22-vuotias. Asun kahdestaan avomieheni (21 vuotta) kanssa omistamassamme kerrostalokolmiossa. Tai emme me kahdestaan asu. Seuranamme meillä on kaksi karvaista kissaa ja yksi karvainen koira. Kaikki eläimet ovat rotunsa pitkäkarvaisia edustajia. Huomaan, että mulla taitaa olla jokin mieltymys pitkiin karvoihin... :D
Ja taas aiheeseen; olemme olleet yhdessä kohta 11 kuukauttta. Ei kauan, mutta mitäpä nuita laskemaan. Molemmilla on työnsä, miehelläni ei tosin vielä vakituista paikkaa.

Tilaa olisi lapselle, mutta jokin siinä pelottaa. Vastuu, sitoutuminen, loppu elämä! Varsinkin miehelleni nämä asiat on pelottavia, minä sen sijaan olisin jo valmis. Ja sitä vartenhan Odotus on, että valmistaudutaan tulevaan. Yksi askel on kuitenkin otettu, hormonaalinen ehkäisy (Nuva Ring) on jätetty pois noin kaksi kuukautta sitten, tarkalleen 2.9. Mitä sen jälkeen? Ensimmäinen luomukierto alkoi 6.9. kestäen yhteensä 25 päivää. Se seuraava onkin nyt kestänyt sitten jo 38 päivää. Tähän asti ehkäisynä ollut kumi ja varmat päivät - herää kysymys, mitkä varmat päivät, kun kierto on näin sekaisin!!

Tämän kierron aikana olen jo luullut, että olen raskaana (koko viime viikko), potenut sitten järkyttäviä menkkakipuja (kp 35), tehnyt negatiivisen raskaustestin (kp 36) kun vuotoa ei tullutkaan. Ja sitä vuotoa odottelen edelleen tulevaksi. Nähtäväksi siis jää, miten pitkä tämä kierto onkaan.

Noh, jotta saataisiin tämä aloitusteksti loppuun, kiteytettäköön, että odotan kuukautisvuotoa ja mietin, mitä keksisin itselleni, jotta vauvakuume ei olisi hallitsevassa asemassa jokapäiväisessä olemisessani! Tästä on hyvä lähteä liikkeelle.