Kuulumisia pääsiäisen alla

Täällä voidaan ihan mukavasti. Huono olo väistynyt oikeastaan kokonaan. Heti heräämisen jälkeen pitää saada äkkiä ruokaa tai tulee oksuolo, mutta muuten pysyy hyvin poissa eikä enää tarvitse koko ajan olla syömässäkään. :) Illalla taas en oikein saa mitään alas, niin silloin huono olo iskee salakavalasti kun tulee vaan yksinkertaisesti syömättömyydestä pahoinvoivaksi. Varsinkin siis iltaisin mitään "kunnon ruokaa" ei tee mieli, vaan hesepullaa/pizzaa yms. (Onneksi ei ihan naapurista löydy :D ) Paahtoleipää pelkällä voilla ja muroja kylkeen niin johan maistuu. Töissä onneksi tulee syötyä paremmin, joten en jaksa stressata tuon syömisen kanssa. Eihän se tietty kauhean hyvä oo pelkkää hiilaria ja rasvaa vedellä, mutta näin tällä hetkellä.. Painostakin sen kyllä huomaa, nyt nelisen kiloa tullut kun vertaa aikaan ennen raskautta. Mutta antaapa tulla se mikä on tullakseen, saahan sitä sitten laihdutella joskus myöhemmin - yeah, right....

Vähän jotenkin alavireinen fiilis noin niinkuin muuten. Työt kasaantuu niskaan ja tuntuu että pitäis revetä miljoonaan paikkaan yhtä aikaa, mutta kun ei vaan pysty. Tämän takia aion kyllä kertoa töissä heti, kun vaan oon käynyt ultrassa. Että osaisivat asennoitua hekin siihen, että nyt on työtahdin pikkuhiljaa muututtava tai meikäläinen ottaa saikkua ja siinähän sitten ovet kusessa suoraan sanottuna. Parempi mun tehdä hissuksiin töitä kuin paahtaa itseni loppuun ja olla sen jälkeen kokonaan pois pelistä.

Heh, nytkin kello on vähän yli viisi illalla ja meikäläinen just vasta lopettelee työpäivää. Kotiin pakkaamaan ja sitten vähän pääsiäisen viettoon maalle.

Raapustelua

Tänään on rv 9+3, jälleen kerran voin sanoa että aika sen kuin juoksee, vaikka toisaalta tuntuu, että esimerkiksi np-ultraan on hirmu pitkä aika (kolmisen viikkoa)!

Oireet ovat vaihteeksi hellittäneet, jopa aamut sujuvat ihan kivuttomasti, nälkä vaan on kova. Nälkä se pääsee yllättämään muutenkin päivän mittaan, mikä vähän haittaa työntekoa, kun joutuu pitämään minitaukoja vähän väliä. Tosin eipä se mua kauheasti harmita että välillä joutuu hengähtämään. :) Viime viikon lopussa ja eilen tein töissä useamman tosi pitkän päivän ja ne oli kyllä raskaita, jaloille ja mielelle. Koulukin on hieman joutunut hunningolle, kun en oo sinne ehtinyt/jaksanut raahautua töiden jälkeen. Eikä ole kyllä tullut kotonakaan asioita opiskeltua.. Voi olla että tämän jakson kokeet - jotka muuten on ensi viikolla!! - menee penkin alle. Itsetunnolle kova kolaus, mutta ei se nyt auta kun on tärkeämpääkin menossa. Kunhan nyt saisi jotkut siedettävät numerot. Sitten loppukevääksi höllään tahtia koulussa, mutta se ei tokikaan tarkoita etten opiskelisi, pääsykokeet nimittäin odottavat toukokuun lopussa.. Vielä en ole hakua laittanut menemään, mutta tarkoitus olisi ainakin kahteen paikkaan laittaa ja miksei useampaankin jos vaan keksin jotain mielenkiintoista. Onneksi nyt paineet onnistua pääsykokeissa eivät ole järin kovat, kun kuitenkaan syksyllä en pääsisi aloittamaan mitään. Toisaalta nyt on kuitenkin tullut luettua kokeisiin vähän tässä sivussa kun on opiskellut, niin lähtökohdat kaiketi ihan hyvät. Ensi keväänä ei ehkä niin pysty panostamaan pääsykokeisiin. ;)


Menipä tämä postaus nyt vähän opiskelupainoitteiseksi, mutta antaapa olla. Jotakin teki kuitenkin mieli kirjoitella. :)

9. viikko

Huikeeta miten aika kuluu, siitä on jo yli neljä viikkoa, kun ensimmäisen positiivisen raskaustestin tein! Kohta sitä on jo sitten lokakuu ;) Onneksi välissä on pitkä kesä ja toivon todella, että osaisin ja tajuaisin siitä nauttia. Ja tietty että kelit olis kohdillaan!

Niin. Yhdeksäs raskausviikko käynnistyi lauantaina ja sen kunniaksi tulin "kaapista ulos" ja kerroin yhdelle ystävälleni raskaudesta. Ihanan täpinöissään hänkin oli. :) Tämän uuden viikon kunniaksi myös pahoinvointi teki paluun ja oon ollut tänään ihan nollaenergialla jo muutaman tunnin töissä. En siis jaksaisi tehdä yhtään mitään. Eilinenkin päivä meni lähes täysin sohvan pohjalla maaten ja torkkuen. Käytiin sentään tunteroinen käveleskelemässä meren jäällä kun oli niin mahtava auringonpaiste! Mutta oli se kyllä rankkaa, loppumatka meni hissuksiin köpötellessä. Uskomatonta, miten voi olla kunto näin huono ettei jaksa tuntia kävellä reippaasti.

Jännä, miten nuo oireet ovat kovin vaihtelevia, viime viikko kun meni ihan hyvin ja ajattelin jo päässeeni tästä kuvotuksesta ja huonosta olosta. Mutta jostain luinkin että yhdeksäs viikko on pahin, joten ehkä tämä on tämmöstä alitajuistakin osittain :D No, toivottavasti nyt selviän töissä ettei tarvitsisi sairaslomaa hakea. Mutta voi kyllä mua niin väsyttää! *Haukotus* Kun vain saisi nukkua ja syödä koko ajan. =)

Neuvola #1

Kiitos teille ihanille tsemppauksista ja onnitteluista. :) Kyllä sitä nyt pikkuhiljaa alkaa uskoa, että masussa on elämää. Vaikka epätodelliselta tuntuu silti! Varmaan tajuntaan iskee vasta kun maha alkaa kasvamaan ja viimeistään kun liikkeet tuntuu.

Eilen aamulla oli ensimmäinen neuvolakäynti. Jouduin menemään sinne yksin kun miehelle tuli työjuttuja, enkä muistanut soittaa siirtääkseni aikaa. Mutta selvisin silti! Täti oli oikein mukavan oloinen, ei mitään moitittavaa. Jutskailtiin kaikkea ja mitattiin verenpaineet, hemoglobiini ja paino. Muuten ei mainittavaa, mut hemoglobiini oli vain 99, kun kuulemma alkuraskaudessa pitäisi olla vähintään 115. Aina mulla on suht alhainen ollut ja välillä oon syönyt rautakuureja. Viimeksi oon mitauttanut joskus vuosi-pari sitten, jolloin ihan normi ruokavaliolla ollut 124, joten en odottanut ihan näin murskalukemia. Täti siinä arpoi että aloittaisinko lisäraudan jo vai en, mutta lopputulemana mennään nyt vielä ilman, kun kerran alhaiset arvot on mulle ihan normaalia. Veriseulan yhteydessä tsekataan uudestaan ja katsotaan mikä tilanne sitten.

Kovasti kannusti pieniä kävelylenkkejä tekemään jos vain on aikaa - mitä ei tosiaan turhan paljon oo. Täytyykin tsempata tässä, kun tekis hyvää niin keholle kuin mielellekin. Muistutteli myös, että ei saa stressata, kun mainitsin että töissä on välillä raskasta juurikin henkisesti ja että mulla on suhteellisen iso työkuorma. Melkein jo sitten eilen esimiehelle meinasin raskaudesta kertoa, kun käytiin työhyvinvointiin liittyvä keskustelu, mutta ajattelin kuitenkin odottaa vielä pari viikkoa.. Sitten tulee seuraava luonteva tilaisuus kertoa kun mietitään kuluvan vuoden suunnitelmia. Vaikka toisaalta haluaisin kertoa vasta np-ultran jälkeen, mutta jotenkin ei omatunto anna myöden.

Hammaslääkärikin on nyt sit varattu, voi kauhistus. Siis mä niin inhoan sitä, mutta pakko se on sielläkin nyt käydä. Np-ultra on huhtikuun alussa, eipä sinnekään enää kovin pitkä aika ole. :)

Ultrassa

Voi tätä onnea!! Siellä köllötteli pikkuinen, vastasi täysin viikkoja 7+2 mitalla 10,9 mm. olihan se jännää, sydän hakkasi hulluna ja jalat ei meinannu kantaa. Voi hitsin vitsi! Nähtiin siis pienen sydämenkin lepattelu (luulin että kuuluu jo joku ääni) ja kaikki kuulemma näytti hyvältä! Huutomerkkivoittoinen päivitys tuli :D

Jännityksestä sekaisin

Enää noin seitsemän tuntia. Sitten tiedetään onko tuolla joku. Mulla ei oo yhtään mitään oloja mihinkään suuntaan. Tai pientä ällötystä välillä, mutta tuntuu että sekin johtuu vain tästä jännityksestä! Perjantaista lähtien aamut on ollut helppoja kuin mitkä, ei mitään ongelmia. Toivon, että tämä oireiden vaihtelu vain kuuluu asiaan ja että on erilaisia päiviä.

Joka tapauksessa huolissani olen, kun huonoa oloa ei ole oikein ollut. Eilen oli hetkellisesti, mutta enpä tiedä.. Viime viikolla kun ne aamut oli niin kauheita ja nyt ei juuri mitään.. Huolta lisää suhteellisen voimaakkaat menkkamaiset kivut välillä sohvalta noustessa. Voi kunpa ne olisi vaan niitä kohdun kasvukipuja!

Muuten kipuja ei ole, ei vuotoa, joten periaatteessa ei pitäisi olla mitään syytä huoleen. Mutta kun jännittää ja pelottaa niin pirusti.