tiistai 30. huhtikuuta 2013

Huhtikuun viimeisenä päivänä

Nääh, ei mitään erikoista. Kunhan naatiskelen rauhallisesta työpäivästä ennen huimaa yhden päivän vapaata. Vapputouhut tulee jo korvista ulos, mä en vaan voi ymmärtää mikä siinä on niin hienoa. Mun vappuperinteisiin kuuluu tasan tarkkaan siman teko (tehty) ja munkkien syöminen (teen sitten ehkä huomenna). Oonkohan mä jotenkin kapeakatseinen kun en vaan jaksa tuota hypetystä mikä varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla tuntuu istuvan ihmisissä jokseenkin lujasti.

Nojoo, jospa ei siitä sen enempää.. Jos siirryttäis näihin oman navan alaisiin juttuihin sitten :)

Eilen kävin neuvolassa toistamiseen, mieskin oli mukana. Jännitin etukäteen kaikkea mahdollista mutta asiathan oli vallan mainiosti. En nyt jaksa tähän mitään hienoa tuloslistaa saatika vertailua edellisiin laittaa, mutta muutama juttu muistiksi kuitenkin. Tärkein ensimmäisenä; kuulin ekaa kertaa sydänäänet!! Ei tarvinnut hetkeäkään etsiskellä kun jo kuului kauhea jumpsutus, jossain 160 hujakoilla oli vauhti. Olipa kyllä ihanaa kuultavaa :) Hemoglobiini on nyt pysynyt "korkealla", oli nyt 131. Neuvolatätsy kehui että näyttääpä raskaus sopivan varsin hyvin mun keholle. Ja eipä tää kyllä niin kauheelta tunnukaan ;) Verenpaineet edelleen hyvät, muutaman yksikön oli korkeampi kuin viimeksi, mutta käytännössä siis samoissa. Paino on noussut, jooooo.. Lähtöpaino siis oman vaa'an mukaan 66 kg, siihenhän noita nyt sitten aina verrataan. Neuvolassa oli siis nyt jotain 72 ja risat. Aamulla kotona oli kyllä "vaan" 71 kg. Mutta itseä vähän ärsyttää kun korttiin tulee toiset lukemat, sen mukaan siis painon muutos jotain +450g/vko. Antaapa olla, kyllä kai sitä huomaa sitten jos menee ihan perseilyksi koko touhu.

Liikuntaa en ole edelleenkään saanut lisättyä arkeen, mutta en millään haluaisi sitä ruveta stressaamaankaan. Vaikka vähänhän se tuolla kolkuttelee takaraivossa, mutta tarviin sen halun ennen kuin pääsen liikkeelle. Ehkä se motivatio ja into pian nostaa päätään kun vaan annan sille vähän tilaa :)

torstai 18. huhtikuuta 2013

Rv 14+1

Noin, nyt mäkin käytin tätä maailman mielikuvituksettominta (?) otsikkoa. Rv 14+1. Raskaana 14 viikkoa ja yksi päivä.

Aloitetaas siitä mihin viimeksi jäätiin, ultran jälkeen. Maanantaina oli siis ultra ja se ilta ja pari seuraavaa päivää meni panikoidessa sitä niskaturvotusta ja ties mitä muuta. Pahimmasta pääsin kuitenkin yli kun tuli kirje jossa kerrottiin että kohonnutta riskiä ei ole. Hyvä näin. Silti mulla jäi jotenkin ultrasta epäselvä olo, miksei kätilö kertonut ääneen kaikkia mittoja vaan näin ne vaan ruudulta.. Olisi voinut selittää että miksi miksi mikäkin mitta on sen verran kuin on. Tai sanoa vain että tämä pää nyt on vähän isompi muuhun vartaloon nähden, mutta se on normaalia (onko se?). Lopputulemana "kaikki mitä on nähtävissä näyttää normaalilta" - ei riitä minulle... Mutta tosiaan, näistä ajatuksista oon jo päässyt suurimmaksi osaksi yli ja pystyn ajattelemaan, että kaikki on ihan hyvin.

Malttamattomana silti odotan seuraavaa neuvolaa (reilun viikon päästä) ja rakenneultraa (toukokuun lopussa). Niin pitkiä aikoja, mutta silti niin lyhyitä. Rakenneultraan on siis nyt sama aika kuin on varhaisultrasta tähän päivään, hieman jopa lyhyempi. Ei voi olla niin hankalaa odottaa sinne asti. Meidän on tarkoitus varata vajaan parin viikon reissu siihen heti ru:n jälkeen. Toivottavasti siellä siis kaikki hyvin, eikä tarvitse reissua perua. Mutta vaikka jotain ihmeellistä tulisikin ultrassa ilmi, on "henkisen tasapainon järkkyminen" tmv. ihan riittävä syy viimehetken matkan perumiselle.. Haaveena ois siis lähteä ihan kaukomatkalle, ensimmäisen ja viimeisen (ainakin vähään aikaan) kahdestaan. Ja olisihan tuo vielä ihan hyvä aika matkustaa suht pitkäkin lentomatka kun maha ei kaiken järjen mukaan ole hirveän iso vielä.

Siitä puheen ollen, mulle on iskenyt ajoittain pieni masukateus, miksi minulla ei masu näy vielä?! Tuntuu että pallomahoja tulee vastaan vähän väliä, haluan itellenikin jo sellaisen. Mutta pläskiä tuo vaan on mikä hyllyy eikä kyllä raskautta huomaa jos ei tietäisi varmaksi. Ihan pienen pienen pieni kumpu jää kun koittaa vatsaa vetää sisään. Voi kunpa sen jo kohta voisi tyhmempikin sanoa jo ihan ehdaksi vauvamasuksi! Toinen mitä odotan kuin kuuta nousevaa, on liikkeiden tuntuminen. Todistettavasti vaaveli ainakin osaa ja pystyy liikkumaan, joten alkais nyt muksimaan ihan kunnolla :)

Vointi on huomattavan normaali nykyään, mitä nyt maanantaiaamuna oksensin ensimmäisen kerran koko raskauden aikana. Otin aamulla vitskut ja söin appelsiinin, menin suihkuun ja sieltä tullessa iski paha olo oikein kunnolla ja ei kauaa tarvinnut puhallella kun juoksin jo vessaan. Ihme juttu! Luulin että mahatauti iski ja soitinkin töihin että oon pari päivää saikulla. Vähän omatunto soimas kun huomasin että ei se tainnutkaan olla aamupahoinvointia kummempaa. En silti pistänyt parin päivän sairaslomaa pahakseni. Eilen sitten pyörähdin töissä ja iltapäivästä kävin poistattamassa yhden viisurin ja nyt oon sen takia saikulla. Koko viikko mennyt oikeastaan siis kotona neljän seinän sisällä... Ihan mukavaa vaihteeksi.

No joo, nyt alkaa olla taas niin pitkä teksti että parempi varmaan lopetella. Kahtellaan taas parin viikon päästä :)

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Np-ultra

Eilinen ilta meni kovasti jännittäessä, mutta onneksi sammuin kuin saunalyhty kun sänkyyn pääsin. Yökin meni mukavasti ilman painajaisia ja aamulla olikin niin kiire ettei paljon ehtinyt jännäilemään. Liikenteeseen kun päästiin niin heti ekoissa valoissa kauhee jono ja mä hoin vaan et "me ei ehditä, me ei ehditä!" :D Ehdittiin kuitenkin hyvissä ajoin ja tallusteltiin sisään äitiyspoliklinikalle.

Kätilö oli mukavasti myöhässä reilu kymmenisen minuuttia, joten sydän ehti kyllä hakkaamaan pienen tovin siinä odotellessa. Olin unohtanut neuvolakortin tietysti kotiin.... Vähänkö nolotti. Keskityin vaan yhteen toiseen lappuun jonka neuvolasta sain ja se piti ottaa ultraan mukaan. No, odotin "housut pois" -käskyä, mutta sitä ei koskaan tullut. Ultrattiin siis mahan päältä. Napakoru piti ottaa pois ultrauksen ajaksi, eipä käynyt pienessä mielessäkään. Olin kyllä jostain lukenut, mutta kun luulin että tehdään alakautta niin en asiaan kiinnittänyt sen enempää huomiota. Eikä siinä mitään, sainhan sen helposti pois. Ärsytti vaan kun tuntui että en osannut mitään oikein. :D

Ultraus kesti useamman minuutin, olisko ollut peräti lähemmäs kymmenen, mikä oli vain ja ainoastaan mukavaa. Saatiin nähdä kun pikkuinen siellä uiskenteli, ponkaisi aina kohdun seinämästä lisää vauhtia ja pyörähteli ympäri. Hassua. :) Ja niin outoa nähdä liikkeet mutta ei tunne mitään!!

Sitten mittoihin, sikiö vastasi viikkoja 12+5, eli hypättiin muutamalla päivällä eteenpäin - ei haittaa mua! Niskaturvotus oli 2,4 mm. Tämä kuulosti minusta hieman isolta, mutta kuulemma "normaali", eikä ainakaan pelkästään sen perusteella seula hälyttänyt. Verikoetulosta vielä siis odotellaan. Jotenkin luotto kuitenkin mulla korkealla että ei sieltä varmaan mitään löydy. Vaan mistäpä noista tietää. Mulla on vähän semmonen olo että en edes välttämättä halua jatkotutkimuksiin, nähtiin niin eläväinen tyyppi siellä joten en oo hirveän huolissani. Se otetaan mitä annetaan. :)

Kätilön mukaan siis kaikki mitä oli nähtävissä, näytti hyvältä. Näillä mennään!