Hih, laitoin tuon tickerinkin nyt tuohon keikkumaan. :) Viikonlopun aikana tuli moneen kertaan mittailtua sitä paria milliä - siis se alkio on niiiiiiin pieni!!! Miten semmosesta voi tulla ensin pieni vauva ja vielä myöhemmin ihan täysikasvuinen aikuinen??? En voi vaan lakata ihmettelemästä! :)
Viikonloppuna kiinnitin erityistä huomiota tisseihini. :D Ne kun eivät ole aristaneet ei sitten yhtään. No, nyt iltaisin alkaa nännit olemaan tosi herkillä ja yleensä pitääkin rintsikat ottaa pois kun alkaa ahdistaa. Eilen tosin huitelin koko päivän ihan ilman, ai että oli ihanaa! :D Muuten rintoja ei aristele. Tai ehkä just iltaisin jos oikein painelee, mutta en tiedä onko ne vaan jotain lihasjumeja.. Muita oireitakin alkaa pikkuhiljaa tulemaan, hajuherkkyys (juusto, roskis ja kissa haisee eniten) ehkä päällimäisenä. Ja näin arkiaamuisin näköjään meinaa olla huono olo, jotain tekemistä ehkä väsymyksen kanssa kun ei viikonloppuna ollut mitään ongelmaa pitkien unien jälkeen. Kurkkua kuivaa ja pistää yskimään ja tuntuu että melkein tulee oksennus, kivaa.
Sain jopa itseäni niskasta kiinni ja lähdin vajaan tunnin kävelylle miehen kanssa, viime kerrasta onkin aikaa.. Tällä viikolla aion käydä useammankin kerran, nyt kun koulusta on lomaa ja siis täysin vapaat illat - ah tätä onnea!
Mä niiiiiin toivon että siellä ultrassa saadaan nähdä pienen sydämen syke ja voitaisiin sitten jo kertoa lähimmille ihmisille. Tuntuu että isälleni varsinkin tulee koko ajan huolta ja murhetta jos jonkinlaista, ehkä meidän uutiset voisivat saada hänetkin jaksamaan paremmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti