Huhhuh..

Tässä kisu kainalossa koitan vähän sepustella.. :)

Mutta siis onko tää tottakaan? Töissä vilkuilin vähän väliä kännykästä testin kuvaa ja kotiin tullessa piti vielä katsoa tikkua. Kyllä siinä vaan ne kaks viivaa on.

Tapahtumathan etenivät niin, että joskus viiden jälkeen heräsin ihan yltä päältä hiessä ja oli tosi kuumeinen olo. Nukahdin kuitenkin pian uudestaan kun siirryin miehen paikalle kuivempiin lakanoihin. :D Kellon herättäessä olo oli edelleen heikohko ja tuikkasin mittarin suuhun. Näytti olevan edelleen 36,8 astetta ja jotenkin oli vaan semmonen olo että oli pakko vessassa käydessä pissiä tikkuun. Hetimiten alkoi hailura viiva hahmottumaan, ei siinä kauaa tarvinnut ihmetellä. Tai tarvi, mutta ei tarvinnut arvailla oliko siinä viivaa vai ei. :) Tärisin ja naureskelin itsekseni ja muutama kyynelkin ehti vierähtämään. Melkein ensimmäisiä ajatuksia oli, että voi hölmö, mikset oottanut että mieskin on kotona?? Napsin kuvat testistä aikeissa lähettää miehelle viesti mutta se ehtikin soittaa ensin. Kerroin sitten siinä puhelimessa ja vastaanotto oli vähän enemmän neutraali kun ootin :D Mää pillitin ja mies oli vaan että vais nii. Ei tuo tainnut oikein tietää mitä sanoa. :) Päivä töissä meni helpommin kuin odotin, oli täpötäynnä toimintaa, joten tavallaan jo unohdinkin mitä aamulla just tapahtui. Outoa sinänsä.. :)

Mutta niin, mitä mää nyt teen?! Varmaan pitää vielä viikonloppuna testailla uudestaan josko viiva vahvistuisi ja ehkä vielä viikon päästäkin. Jos sitä sitten kohta uskaltaisi jonnekkin olla yhteydessä.

Välillä iskee kyllä epäusko ja pessimismi, että eihän siellä voi mitään olla. Jos testi olikin viallinen tai jos onkin tuulimuna  tai jos jos jos vaikka mitä. Koitan tolkutella itselle, että ainakin siellä mitä ilmeisemmin raskaushormonia on! Enemmän tai vähemmän, mutta jotain kumminkin. En osaa yhtään ajatella, että olisin raskaana... Huh, mikä sana!