Heinäkuussa

Jos sitä nyt yhden postauksen heinäkuullekin väsäisi, vielä kun on aikaa ;)

Edelleen täällä voidaan hyvin, mitä nyt pientä kisaväsymystä meinaa olla ilmassa, en oikein jaksa tehdä mitään. Tai välillä jaksan, mutta useimmiten makaisin mieluummin sohvalla. Työmotivaatio on jossain kuopassa, mutta en tiedä tarvitseekokaan sitä sieltä enää kauheasti kaivella.. Tasan kuusi viikkoa töitä jäljellä, eli ei kauaa. Vähiin käy ennen kuin loppuu, kuten on tapana sanoa!

Hankinnoista suurimmat on tehty - kaukalo käytettynä kaverilta ja vaunut uutuutta hohtavina. Vaatteita puuttuu ja paljon, mutta parin viikon päästä saan jonkinlaisen kasan kaverilta pienen pieniä vaatteita. Voi olla että ei niitä hirveästi tarvitse sitten ostellakaan. Muuten hankintalistalla (niin millä listalla?) on lähinnä kaikkea pientä tilpehööriä, päivittäiseen hoitoon tarvittavia juttuja jne. Jotenkin tuntuu että miten sitä osaa etukäteen edes varustautua, kun sittenhän sen näkee mitä tarvitsee. Mutta hyvä kai se olisi jo perustarvikkeet olla valmiina kasassa ennen vauvan syntymää, helpottais varmasti.

Vauva potkiskelee välillä kovastikin ja ei ole kyllä tarvinnut yhtenäkään päivänä arvuutella, että vieläkö siellä ollaan hengissä. Varsinkin sängyssä maatessa potkut on ruvennut jo sattumaan kylkiluihinkin. Vaan ihanaahan tuo on. :) Kävin toistamiseen sokerirasituksessa viime viikolla, arvot oli melkein samat kuin aiemminkin: 5,0; 9,3 ja 6,0. Eli rajoissa edelleen, hyvä näin. Painoa tullut nyt reilu 12 kg, mikä musta on vähän liikaa, mutta toisaalta ei ainakaan omaan silmään näy että olisin hirveästi plösähtänyt. Vaan kyllä sen tuntee että matkassa on enemmän painoa kun ei meinaa millään jaksaa kävellä. Luotan kyllä siihen, että lähtee ne kilot sitten joskus. Joko helposti tai sitten vaikeasti, mutta pois ne lähtee. :)

Kuulumisia

Vaihteeksi taas vähän venähtänyt tää kirjoittelu :) Voipi hyvin olla että päivittelen tätä silloin tällöin kunnes vauva syntyy ja sitten saa unohtua bittiavaruuteen nämä raapustelut!

Nyt mennään rv 22+5, aika on mennä hurahtanut vauhdilla. Juuri kalenterista selasin että 12 viikkoa olisi töitä jäljellä. Varmaan siitä joitain päiviä tai viikko menee vielä kesälomaan, mutta tarkoitus olis kyllä olla töissä.. Viimeiset kaksi viikkoa lomailtiin jo Mauritiuksella, joten ehkä sitä jaksaaa syksyyn asti, jos vaan vointi pysyy hyvänä. :)

Ennen lomalle lähtöä käytiin rakenneultrassa. Silloin oli rv 20+2 ja kaikki näytti olevan oikein mallikkaasti. Painoarvio oli silloin 334g ja vastasi viikkoja 20+0. Sukupuolta kysyttiin mutta hieman vielä jäi epäselväksi, pysyköön salaisuutena täälläkin siis. :) Hetken jo harkitsin meneväni 4D-ultraan, mutta kun tuon meidän reissun takia olis mennyt just Kela-korvausrajan ulkopuolelle ja hinta ois ollut muhkea, niin jätetäänpä väliin. Eiköhän se sukupuoli sitten viimeistään selviä kun vauva syntyy. ;)

Yhdet sukujuhlat oli perjantaina ja siellä jo muutama kyseli että onko siellä masussa oikeasti joku vai eikö. Eli alkaa näkyä ulospäin jo sen verran että ei mee ihan vaan läskistä :D Tuntuu kyllä että maha on parissa viikossa pullahtanut esille, ja enää en oikein jaksa vetääkään sisäänpäin. Eiköhän töissäkin siis kohta ala supinat selän takana elleivät kehtaa suoraa tulla kysymään.

On mulle tullut yksi lievästi ärsyttävä vaiva, närästys. Nyt useampana päivänä aina ruuan jälkeen on pala kurkusssa ja maistuu oksennukselta. :S Rennietä hakemaan lisää apteekista tänään!

Monotusta

Täällä taas. Kevät on tulla hurauttanut paikalle ja koulukin vetelee viimeisiään. Vielä ensi viikko niin sitten olis eka lukuvuosi pulkassa. Mahdollisuuksien mukaan syksyllä vielä vähäksi aikaa palaan koulun penkille, mutta katsotaan nyt mikä on vointi. Tällä hetkellä vointi on varsin hyvä, vielä ei kolottele eikä närästele, ei ummeta eikä mitään muutakaan :D Niitä odotellessa.

Eilen pärähti tauluun rv 18+0 ja sen kunniaksi mun masussa oli kunnon paardit. :) Parisen viikkoa on tuntunut käteen pieniä muljahduksia kun oikealle kohdalle sattuu. Eilen iltapäivällä kuitenkin istuin tässä työkoneen ääressä ja alkoi yhtäkkiä kunnon monottelu. Ensin muljahti yhden kerran, laitoin käden tuohon kohdalle ja siihen potkaistiin heti useammin. Sydän oli pakahtua onnesta, siellä se meidän pikkuinen on, ihan elossa ja voimakkaana. Oon rakastunut <3 Illallakin vielä sängyssä monoteltiin menemään ja välillä pöngättiin toiselle puolelle niin että kädellä tunsi ihan selvästi missä kohtaa vauva on. :) Nyt siis tunnen isoimmat liikkeet ihan "pelkällä masulla", eikä tarvitse tunnustella. Voi tätä onnea!

Rakenneultraan on vielä 15 yötä. Niin pitkä, mutta niin lyhyt aika. Ultran jälkeen olisikin samana iltana tarkoitus lähteä etelän lämpöön reiluksi viikoksi, toivottavasti uutiset ultrasta on vain ja ainoastaan hyviä. Matkavakuutus pitää vielä ottaa kun huomasin että jo olemassa oleva ei korvaa mitään raskaudesta aiheutuvia kuluja. Muissa yhtiöissä sentään korvataan jos tulee jotain yllättävää.

En tainnut tänne kirjoitellakaan siitä kun kerroin esimiehelle raskaudesta. Siis mua jännitti niin kauheasti että ei tosikaan. En muista koska olisin viimeksi jännittänyt niin. Sydän pamppaili ja kämmenet hikosi :D No eihän sitä tietenkään olisi niin tarvinnut jännittää kun vastaanotto oli mitä mainioin! Töissä tietää esiemiehen lisäksi kolme ylempää henkilöä ja yksi työkaveri. Oon sanonut ettei tarvi muille vielä kertoilla, huomaavat sitten jossain vaiheessa. Mahaa ei vielä arvaa raskausmahaksi, vaan ihan pelkäksi lihomiseksi.. En kyllä jaksa enää hirveästi piilotella, mutta en nyt anna mahan olla ihan valtoimenaankaan. Katsotaan koska joku kehtaa kysyä ;)

Sokerirasituksessakin kävin viime viikolla. Ei olisi tarvinnut, mutta pyysin lähetteen että saan varmistettua että kaikki hyvin. Paastoarvo 5,1 (yksikkö??), 1h 9,0 ja 2h 6,6. Rajoissa siis, ja kaikki sen puoleen hyvin. Oon kyllä nyt yrittänyt vähentää herkkujen ja roskaruuan syömistä että jatkossakin kaikki pysyisi kuosissa. Paino sen kuin nousee vaan, nyt on tullut 6 kg lisää.. Tasaisella vauhdilla menty oikeastaan koko ajan ja tätä menoa menee reilusti yli 80 kg paino lopussa... Liikkumaan oon nyt päässyt lähtemään muutaman kerran ja hyvältähän tuo tuntuu ekan vartin. Sitten iskee pissahätä, jano ja väsymys. Tuntuu että jalat ei vaan liiku eteenpäin ja oonkin nyt ottanut aina sauvat mukaan että saa niillä vähän vauhtia pökättyä. Mutta eipä tuo enää samalta tunnu kuin ennen. Tai sitten mulla vaan on niin paska kunto nykyään. Ei kai se auta kuin käveleskellä vaan!

Nyt tämä teksti meinaa taas venähtää mahdottomiin, paras lopetella.

Huhtikuun viimeisenä päivänä

Nääh, ei mitään erikoista. Kunhan naatiskelen rauhallisesta työpäivästä ennen huimaa yhden päivän vapaata. Vapputouhut tulee jo korvista ulos, mä en vaan voi ymmärtää mikä siinä on niin hienoa. Mun vappuperinteisiin kuuluu tasan tarkkaan siman teko (tehty) ja munkkien syöminen (teen sitten ehkä huomenna). Oonkohan mä jotenkin kapeakatseinen kun en vaan jaksa tuota hypetystä mikä varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla tuntuu istuvan ihmisissä jokseenkin lujasti.

Nojoo, jospa ei siitä sen enempää.. Jos siirryttäis näihin oman navan alaisiin juttuihin sitten :)

Eilen kävin neuvolassa toistamiseen, mieskin oli mukana. Jännitin etukäteen kaikkea mahdollista mutta asiathan oli vallan mainiosti. En nyt jaksa tähän mitään hienoa tuloslistaa saatika vertailua edellisiin laittaa, mutta muutama juttu muistiksi kuitenkin. Tärkein ensimmäisenä; kuulin ekaa kertaa sydänäänet!! Ei tarvinnut hetkeäkään etsiskellä kun jo kuului kauhea jumpsutus, jossain 160 hujakoilla oli vauhti. Olipa kyllä ihanaa kuultavaa :) Hemoglobiini on nyt pysynyt "korkealla", oli nyt 131. Neuvolatätsy kehui että näyttääpä raskaus sopivan varsin hyvin mun keholle. Ja eipä tää kyllä niin kauheelta tunnukaan ;) Verenpaineet edelleen hyvät, muutaman yksikön oli korkeampi kuin viimeksi, mutta käytännössä siis samoissa. Paino on noussut, jooooo.. Lähtöpaino siis oman vaa'an mukaan 66 kg, siihenhän noita nyt sitten aina verrataan. Neuvolassa oli siis nyt jotain 72 ja risat. Aamulla kotona oli kyllä "vaan" 71 kg. Mutta itseä vähän ärsyttää kun korttiin tulee toiset lukemat, sen mukaan siis painon muutos jotain +450g/vko. Antaapa olla, kyllä kai sitä huomaa sitten jos menee ihan perseilyksi koko touhu.

Liikuntaa en ole edelleenkään saanut lisättyä arkeen, mutta en millään haluaisi sitä ruveta stressaamaankaan. Vaikka vähänhän se tuolla kolkuttelee takaraivossa, mutta tarviin sen halun ennen kuin pääsen liikkeelle. Ehkä se motivatio ja into pian nostaa päätään kun vaan annan sille vähän tilaa :)

Rv 14+1

Noin, nyt mäkin käytin tätä maailman mielikuvituksettominta (?) otsikkoa. Rv 14+1. Raskaana 14 viikkoa ja yksi päivä.

Aloitetaas siitä mihin viimeksi jäätiin, ultran jälkeen. Maanantaina oli siis ultra ja se ilta ja pari seuraavaa päivää meni panikoidessa sitä niskaturvotusta ja ties mitä muuta. Pahimmasta pääsin kuitenkin yli kun tuli kirje jossa kerrottiin että kohonnutta riskiä ei ole. Hyvä näin. Silti mulla jäi jotenkin ultrasta epäselvä olo, miksei kätilö kertonut ääneen kaikkia mittoja vaan näin ne vaan ruudulta.. Olisi voinut selittää että miksi miksi mikäkin mitta on sen verran kuin on. Tai sanoa vain että tämä pää nyt on vähän isompi muuhun vartaloon nähden, mutta se on normaalia (onko se?). Lopputulemana "kaikki mitä on nähtävissä näyttää normaalilta" - ei riitä minulle... Mutta tosiaan, näistä ajatuksista oon jo päässyt suurimmaksi osaksi yli ja pystyn ajattelemaan, että kaikki on ihan hyvin.

Malttamattomana silti odotan seuraavaa neuvolaa (reilun viikon päästä) ja rakenneultraa (toukokuun lopussa). Niin pitkiä aikoja, mutta silti niin lyhyitä. Rakenneultraan on siis nyt sama aika kuin on varhaisultrasta tähän päivään, hieman jopa lyhyempi. Ei voi olla niin hankalaa odottaa sinne asti. Meidän on tarkoitus varata vajaan parin viikon reissu siihen heti ru:n jälkeen. Toivottavasti siellä siis kaikki hyvin, eikä tarvitse reissua perua. Mutta vaikka jotain ihmeellistä tulisikin ultrassa ilmi, on "henkisen tasapainon järkkyminen" tmv. ihan riittävä syy viimehetken matkan perumiselle.. Haaveena ois siis lähteä ihan kaukomatkalle, ensimmäisen ja viimeisen (ainakin vähään aikaan) kahdestaan. Ja olisihan tuo vielä ihan hyvä aika matkustaa suht pitkäkin lentomatka kun maha ei kaiken järjen mukaan ole hirveän iso vielä.

Siitä puheen ollen, mulle on iskenyt ajoittain pieni masukateus, miksi minulla ei masu näy vielä?! Tuntuu että pallomahoja tulee vastaan vähän väliä, haluan itellenikin jo sellaisen. Mutta pläskiä tuo vaan on mikä hyllyy eikä kyllä raskautta huomaa jos ei tietäisi varmaksi. Ihan pienen pienen pieni kumpu jää kun koittaa vatsaa vetää sisään. Voi kunpa sen jo kohta voisi tyhmempikin sanoa jo ihan ehdaksi vauvamasuksi! Toinen mitä odotan kuin kuuta nousevaa, on liikkeiden tuntuminen. Todistettavasti vaaveli ainakin osaa ja pystyy liikkumaan, joten alkais nyt muksimaan ihan kunnolla :)

Vointi on huomattavan normaali nykyään, mitä nyt maanantaiaamuna oksensin ensimmäisen kerran koko raskauden aikana. Otin aamulla vitskut ja söin appelsiinin, menin suihkuun ja sieltä tullessa iski paha olo oikein kunnolla ja ei kauaa tarvinnut puhallella kun juoksin jo vessaan. Ihme juttu! Luulin että mahatauti iski ja soitinkin töihin että oon pari päivää saikulla. Vähän omatunto soimas kun huomasin että ei se tainnutkaan olla aamupahoinvointia kummempaa. En silti pistänyt parin päivän sairaslomaa pahakseni. Eilen sitten pyörähdin töissä ja iltapäivästä kävin poistattamassa yhden viisurin ja nyt oon sen takia saikulla. Koko viikko mennyt oikeastaan siis kotona neljän seinän sisällä... Ihan mukavaa vaihteeksi.

No joo, nyt alkaa olla taas niin pitkä teksti että parempi varmaan lopetella. Kahtellaan taas parin viikon päästä :)

Np-ultra

Eilinen ilta meni kovasti jännittäessä, mutta onneksi sammuin kuin saunalyhty kun sänkyyn pääsin. Yökin meni mukavasti ilman painajaisia ja aamulla olikin niin kiire ettei paljon ehtinyt jännäilemään. Liikenteeseen kun päästiin niin heti ekoissa valoissa kauhee jono ja mä hoin vaan et "me ei ehditä, me ei ehditä!" :D Ehdittiin kuitenkin hyvissä ajoin ja tallusteltiin sisään äitiyspoliklinikalle.

Kätilö oli mukavasti myöhässä reilu kymmenisen minuuttia, joten sydän ehti kyllä hakkaamaan pienen tovin siinä odotellessa. Olin unohtanut neuvolakortin tietysti kotiin.... Vähänkö nolotti. Keskityin vaan yhteen toiseen lappuun jonka neuvolasta sain ja se piti ottaa ultraan mukaan. No, odotin "housut pois" -käskyä, mutta sitä ei koskaan tullut. Ultrattiin siis mahan päältä. Napakoru piti ottaa pois ultrauksen ajaksi, eipä käynyt pienessä mielessäkään. Olin kyllä jostain lukenut, mutta kun luulin että tehdään alakautta niin en asiaan kiinnittänyt sen enempää huomiota. Eikä siinä mitään, sainhan sen helposti pois. Ärsytti vaan kun tuntui että en osannut mitään oikein. :D

Ultraus kesti useamman minuutin, olisko ollut peräti lähemmäs kymmenen, mikä oli vain ja ainoastaan mukavaa. Saatiin nähdä kun pikkuinen siellä uiskenteli, ponkaisi aina kohdun seinämästä lisää vauhtia ja pyörähteli ympäri. Hassua. :) Ja niin outoa nähdä liikkeet mutta ei tunne mitään!!

Sitten mittoihin, sikiö vastasi viikkoja 12+5, eli hypättiin muutamalla päivällä eteenpäin - ei haittaa mua! Niskaturvotus oli 2,4 mm. Tämä kuulosti minusta hieman isolta, mutta kuulemma "normaali", eikä ainakaan pelkästään sen perusteella seula hälyttänyt. Verikoetulosta vielä siis odotellaan. Jotenkin luotto kuitenkin mulla korkealla että ei sieltä varmaan mitään löydy. Vaan mistäpä noista tietää. Mulla on vähän semmonen olo että en edes välttämättä halua jatkotutkimuksiin, nähtiin niin eläväinen tyyppi siellä joten en oo hirveän huolissani. Se otetaan mitä annetaan. :)

Kätilön mukaan siis kaikki mitä oli nähtävissä, näytti hyvältä. Näillä mennään!

Kuulumisia pääsiäisen alla

Täällä voidaan ihan mukavasti. Huono olo väistynyt oikeastaan kokonaan. Heti heräämisen jälkeen pitää saada äkkiä ruokaa tai tulee oksuolo, mutta muuten pysyy hyvin poissa eikä enää tarvitse koko ajan olla syömässäkään. :) Illalla taas en oikein saa mitään alas, niin silloin huono olo iskee salakavalasti kun tulee vaan yksinkertaisesti syömättömyydestä pahoinvoivaksi. Varsinkin siis iltaisin mitään "kunnon ruokaa" ei tee mieli, vaan hesepullaa/pizzaa yms. (Onneksi ei ihan naapurista löydy :D ) Paahtoleipää pelkällä voilla ja muroja kylkeen niin johan maistuu. Töissä onneksi tulee syötyä paremmin, joten en jaksa stressata tuon syömisen kanssa. Eihän se tietty kauhean hyvä oo pelkkää hiilaria ja rasvaa vedellä, mutta näin tällä hetkellä.. Painostakin sen kyllä huomaa, nyt nelisen kiloa tullut kun vertaa aikaan ennen raskautta. Mutta antaapa tulla se mikä on tullakseen, saahan sitä sitten laihdutella joskus myöhemmin - yeah, right....

Vähän jotenkin alavireinen fiilis noin niinkuin muuten. Työt kasaantuu niskaan ja tuntuu että pitäis revetä miljoonaan paikkaan yhtä aikaa, mutta kun ei vaan pysty. Tämän takia aion kyllä kertoa töissä heti, kun vaan oon käynyt ultrassa. Että osaisivat asennoitua hekin siihen, että nyt on työtahdin pikkuhiljaa muututtava tai meikäläinen ottaa saikkua ja siinähän sitten ovet kusessa suoraan sanottuna. Parempi mun tehdä hissuksiin töitä kuin paahtaa itseni loppuun ja olla sen jälkeen kokonaan pois pelistä.

Heh, nytkin kello on vähän yli viisi illalla ja meikäläinen just vasta lopettelee työpäivää. Kotiin pakkaamaan ja sitten vähän pääsiäisen viettoon maalle.

Raapustelua

Tänään on rv 9+3, jälleen kerran voin sanoa että aika sen kuin juoksee, vaikka toisaalta tuntuu, että esimerkiksi np-ultraan on hirmu pitkä aika (kolmisen viikkoa)!

Oireet ovat vaihteeksi hellittäneet, jopa aamut sujuvat ihan kivuttomasti, nälkä vaan on kova. Nälkä se pääsee yllättämään muutenkin päivän mittaan, mikä vähän haittaa työntekoa, kun joutuu pitämään minitaukoja vähän väliä. Tosin eipä se mua kauheasti harmita että välillä joutuu hengähtämään. :) Viime viikon lopussa ja eilen tein töissä useamman tosi pitkän päivän ja ne oli kyllä raskaita, jaloille ja mielelle. Koulukin on hieman joutunut hunningolle, kun en oo sinne ehtinyt/jaksanut raahautua töiden jälkeen. Eikä ole kyllä tullut kotonakaan asioita opiskeltua.. Voi olla että tämän jakson kokeet - jotka muuten on ensi viikolla!! - menee penkin alle. Itsetunnolle kova kolaus, mutta ei se nyt auta kun on tärkeämpääkin menossa. Kunhan nyt saisi jotkut siedettävät numerot. Sitten loppukevääksi höllään tahtia koulussa, mutta se ei tokikaan tarkoita etten opiskelisi, pääsykokeet nimittäin odottavat toukokuun lopussa.. Vielä en ole hakua laittanut menemään, mutta tarkoitus olisi ainakin kahteen paikkaan laittaa ja miksei useampaankin jos vaan keksin jotain mielenkiintoista. Onneksi nyt paineet onnistua pääsykokeissa eivät ole järin kovat, kun kuitenkaan syksyllä en pääsisi aloittamaan mitään. Toisaalta nyt on kuitenkin tullut luettua kokeisiin vähän tässä sivussa kun on opiskellut, niin lähtökohdat kaiketi ihan hyvät. Ensi keväänä ei ehkä niin pysty panostamaan pääsykokeisiin. ;)


Menipä tämä postaus nyt vähän opiskelupainoitteiseksi, mutta antaapa olla. Jotakin teki kuitenkin mieli kirjoitella. :)

9. viikko

Huikeeta miten aika kuluu, siitä on jo yli neljä viikkoa, kun ensimmäisen positiivisen raskaustestin tein! Kohta sitä on jo sitten lokakuu ;) Onneksi välissä on pitkä kesä ja toivon todella, että osaisin ja tajuaisin siitä nauttia. Ja tietty että kelit olis kohdillaan!

Niin. Yhdeksäs raskausviikko käynnistyi lauantaina ja sen kunniaksi tulin "kaapista ulos" ja kerroin yhdelle ystävälleni raskaudesta. Ihanan täpinöissään hänkin oli. :) Tämän uuden viikon kunniaksi myös pahoinvointi teki paluun ja oon ollut tänään ihan nollaenergialla jo muutaman tunnin töissä. En siis jaksaisi tehdä yhtään mitään. Eilinenkin päivä meni lähes täysin sohvan pohjalla maaten ja torkkuen. Käytiin sentään tunteroinen käveleskelemässä meren jäällä kun oli niin mahtava auringonpaiste! Mutta oli se kyllä rankkaa, loppumatka meni hissuksiin köpötellessä. Uskomatonta, miten voi olla kunto näin huono ettei jaksa tuntia kävellä reippaasti.

Jännä, miten nuo oireet ovat kovin vaihtelevia, viime viikko kun meni ihan hyvin ja ajattelin jo päässeeni tästä kuvotuksesta ja huonosta olosta. Mutta jostain luinkin että yhdeksäs viikko on pahin, joten ehkä tämä on tämmöstä alitajuistakin osittain :D No, toivottavasti nyt selviän töissä ettei tarvitsisi sairaslomaa hakea. Mutta voi kyllä mua niin väsyttää! *Haukotus* Kun vain saisi nukkua ja syödä koko ajan. =)

Neuvola #1

Kiitos teille ihanille tsemppauksista ja onnitteluista. :) Kyllä sitä nyt pikkuhiljaa alkaa uskoa, että masussa on elämää. Vaikka epätodelliselta tuntuu silti! Varmaan tajuntaan iskee vasta kun maha alkaa kasvamaan ja viimeistään kun liikkeet tuntuu.

Eilen aamulla oli ensimmäinen neuvolakäynti. Jouduin menemään sinne yksin kun miehelle tuli työjuttuja, enkä muistanut soittaa siirtääkseni aikaa. Mutta selvisin silti! Täti oli oikein mukavan oloinen, ei mitään moitittavaa. Jutskailtiin kaikkea ja mitattiin verenpaineet, hemoglobiini ja paino. Muuten ei mainittavaa, mut hemoglobiini oli vain 99, kun kuulemma alkuraskaudessa pitäisi olla vähintään 115. Aina mulla on suht alhainen ollut ja välillä oon syönyt rautakuureja. Viimeksi oon mitauttanut joskus vuosi-pari sitten, jolloin ihan normi ruokavaliolla ollut 124, joten en odottanut ihan näin murskalukemia. Täti siinä arpoi että aloittaisinko lisäraudan jo vai en, mutta lopputulemana mennään nyt vielä ilman, kun kerran alhaiset arvot on mulle ihan normaalia. Veriseulan yhteydessä tsekataan uudestaan ja katsotaan mikä tilanne sitten.

Kovasti kannusti pieniä kävelylenkkejä tekemään jos vain on aikaa - mitä ei tosiaan turhan paljon oo. Täytyykin tsempata tässä, kun tekis hyvää niin keholle kuin mielellekin. Muistutteli myös, että ei saa stressata, kun mainitsin että töissä on välillä raskasta juurikin henkisesti ja että mulla on suhteellisen iso työkuorma. Melkein jo sitten eilen esimiehelle meinasin raskaudesta kertoa, kun käytiin työhyvinvointiin liittyvä keskustelu, mutta ajattelin kuitenkin odottaa vielä pari viikkoa.. Sitten tulee seuraava luonteva tilaisuus kertoa kun mietitään kuluvan vuoden suunnitelmia. Vaikka toisaalta haluaisin kertoa vasta np-ultran jälkeen, mutta jotenkin ei omatunto anna myöden.

Hammaslääkärikin on nyt sit varattu, voi kauhistus. Siis mä niin inhoan sitä, mutta pakko se on sielläkin nyt käydä. Np-ultra on huhtikuun alussa, eipä sinnekään enää kovin pitkä aika ole. :)

Ultrassa

Voi tätä onnea!! Siellä köllötteli pikkuinen, vastasi täysin viikkoja 7+2 mitalla 10,9 mm. olihan se jännää, sydän hakkasi hulluna ja jalat ei meinannu kantaa. Voi hitsin vitsi! Nähtiin siis pienen sydämenkin lepattelu (luulin että kuuluu jo joku ääni) ja kaikki kuulemma näytti hyvältä! Huutomerkkivoittoinen päivitys tuli :D

Jännityksestä sekaisin

Enää noin seitsemän tuntia. Sitten tiedetään onko tuolla joku. Mulla ei oo yhtään mitään oloja mihinkään suuntaan. Tai pientä ällötystä välillä, mutta tuntuu että sekin johtuu vain tästä jännityksestä! Perjantaista lähtien aamut on ollut helppoja kuin mitkä, ei mitään ongelmia. Toivon, että tämä oireiden vaihtelu vain kuuluu asiaan ja että on erilaisia päiviä.

Joka tapauksessa huolissani olen, kun huonoa oloa ei ole oikein ollut. Eilen oli hetkellisesti, mutta enpä tiedä.. Viime viikolla kun ne aamut oli niin kauheita ja nyt ei juuri mitään.. Huolta lisää suhteellisen voimaakkaat menkkamaiset kivut välillä sohvalta noustessa. Voi kunpa ne olisi vaan niitä kohdun kasvukipuja!

Muuten kipuja ei ole, ei vuotoa, joten periaatteessa ei pitäisi olla mitään syytä huoleen. Mutta kun jännittää ja pelottaa niin pirusti.

Tervetuloa (aamu)pahoinvointi

Huh, ei tarvinnut oksentaa! Siinä on tämän aamun suorituksen huippu. Ei ollut kaukana kyllä, mutta sitä ei lasketa. Mä inhoan oksentamista ja välttelen sitä kyllä viimeseen asti.. Mulla menee nyt aamutoimiin noin 1,5 tuntia ja siitä tunti menee siten että ensin makaan sängyssä ja huutelen miehelle mitä mun tekee mieli, sitten pinnistelen pystyyn ja rojahdan sohvalle kun päässä sumenee. Jälleen käskytän omissa aamupuuhissaan touhuilevaa miestä tuomaan mulle mm. piimää, mehukeittoa, mandariinia.. Sitten kun tunti on kulunut ja oon saanut tarpeeksi voimia, voin harkita vessassa käymistä ja vaatteiden päälle pukemista ja omien tavaroiden kasaan laittamista. Eväsarsenaali on melko koomisen näköistä, reppu on täynnä ruokaa. :D

Lähellä oli myös, että en tänään soittanut pomolle, että en pysty tulemaan töihin, mutta omatunto ei antanut periksi. Tiesin, että kyllä se siitä lähtee kun vaan saa jotain murua rinnan alle. Huomenna olisi vapaapäivä ja tiedossa viikonloppu kera siskon ja osittain myös muun minun perheeni. Saas nähdä joko tulee arvailuja jos mä koomailen sängyn pohjalla aamut. Ehkä ne ei kehtaa kysyä, mutta kohtahan sitä kai saa kertoakin jos maanantaina ultrassa kaikki niinkuin pitääkin. Ja just nyt tuntuu siltä, että kyllä siellä taitaa kaikki olla ihan hyvin, en kai muuten voisi näin pahoin.

Jos aamut on niitä pahimpia, niin kyllä iltaisinkin on melko heikko olo. Koulusta kun pääsee ja lyö maate sohvalle, niin unohtaa syödä ja kohta on jo ellotus lähellä. Mutta niistä kyllä selviää kun vaan yrittää syödä jotain ja painuu nukkumaan. Yöt on katkonaisia, kun heräilen milloin mihinkin. Joko pissattaa, on nälkä tai ilma kiertelee mahassa. Tai sitten kissa yrittää varastaa mun voileipäkeksit, niin kuin viime yönä. :D Mistä tulikin mieleeni tämä toksoplasmoosi. En oikein ole osannut asiaa sen kummemmin ajatella, kuin että siivoan kissan hiekat hanskat kädessä ja pesen kädet hyvin tämän jälkeen. Kuitenkin kisut monesti syö mun kanssa samasta murokiposta muroja tai juo maitoa/vettä samasta lasista. Tai nuoleskelee niitä mun voileipäkeksejä. =) Jossain luki myös, että "kissaa ei saa nukuttaa samassa sängyssä". No, en nyt varsinaisesti sinne nukuta kissaa, mutta kummasti joku aina eksyy kainaloon köllimään.. Kisut kuitenkin on täysin sisäkissoja, mutta mistä näistä pöpöistä koskaan tietää, ehkä voisin ainakin yrittää pitää ne pois ruokapatojen äärestä.

On tämä kaikessa ällötyksessään ja muussa kyllä varsin ihanaa kun muistaa ajatella, että pieni se vaan siellä kasvaa, ja siksi tekee niin huonoa. <3 Maanantaihin ei ole enää pitkä aika.

Oireilua

Yök mikä aamu oli tänään.. Herätessä ihan hirveen kauhee nälkä ja käväsin hakemassa kipollisen muroja sänkyyn ja lusikoin väkisin suuhun. Sit vartiksi takaisin nukkumaan ja sen jälkeen lisää aamupalaa nassuun. Eilen jo oli pakko syödä melkein koko ajan jotain tai tuli heikotusällötys, mielenkiinnolla odotan mitä näistä työpäivistä tulee, kun ei voi heittäytä sohvalle maate välillä. :D Mikähän voisi olla hyvää naposteltavaa, jota vois pitää työpöydän nurkalla pahaa oloa odottamassa? Voileipäkeksejä tekee ihan hirveästi mieli ja mandariineja.. Omnom :P

Viikon päästä ultra! Apua!

Armoton päänsärky

No nyt voin sanoa, että mulla on joku selkeä oire - jumalattoman kova päänsärky! Ei meinaa töistä tulla mitään. Päätä on särkenyt lievästi jo useamman päivän ja luulin että on "vieroitusoireita" kahvista (ennen join yhden tai kaksi kuppia päivässä, jätin nyt kokonaan pois). No eilen olin ihan kanttuvei illalla ja huomasin silmien liikuttamisen sattuvan ohimoon. Tai jonnekin. Hankala kuvailla. Ei auttanut asiaa kun kävin autolla kaupassa ja siinä autoillessa joutui tietysti katsella vähän joka suuntaan. Kärvistelin illan ilman lääkettä, mutta tänään aamulla oli pakko ottaa vähän panadolia. Eipä tuo hirveästi auta ja nyt alkaa taas mukavasti jomottelemaan. Ystävällinen Google osasi kertoa, että johtuu todennäköisesti hormoneista, minä reagoin sitten tällä tavoin.. Lämpö on edelleen korkealla, koko ajan yli 37, mutta taitaa nyt sitten sekin kuulua asiaan.

Jospa siellä nyt sitten jotain olisi käynnissä kun näin jomottelee. :)

Viime yönä muuten heräsin taas puoli viisi, kävin vessassa ja juomassa ja taas pyöriskelin melkein tunteroisen sängyssä ennen kuin sain nukahdettua uudestaan. Toivottavasti tästä nyt ei tule tapa.

Uneton

Huoh... Kello on puoli kuusi ja mä oon jo tunnin pyöriny sängyssä, kello herättää puolen tunnin päästä.. Eilen mulle nousi pikkasen lämpöä, 37,5 korkeimmillaan ja ihan karsea olo. Nytkin tuntuu hieman kuumeiselta mutta en tiiä mitä mittari sanoisi. Saas nähdä tuleeko kotipäivä tänään vai jaksaako töihin lähteä tai siellä ylipäätään olla. Jos nyt koittais vielä vähän nukkua.

Maanantaipläjäys

Hih, laitoin tuon tickerinkin nyt tuohon keikkumaan. :) Viikonlopun aikana tuli moneen kertaan mittailtua sitä paria milliä - siis se alkio on niiiiiiin pieni!!! Miten semmosesta voi tulla ensin pieni vauva ja vielä myöhemmin ihan täysikasvuinen aikuinen??? En voi vaan lakata ihmettelemästä! :)

Viikonloppuna kiinnitin erityistä huomiota tisseihini. :D Ne kun eivät ole aristaneet ei sitten yhtään. No, nyt iltaisin alkaa nännit olemaan tosi herkillä ja yleensä pitääkin rintsikat ottaa pois kun alkaa ahdistaa. Eilen tosin huitelin koko päivän ihan ilman, ai että oli ihanaa! :D Muuten rintoja ei aristele. Tai ehkä just iltaisin jos oikein painelee, mutta en tiedä onko ne vaan jotain lihasjumeja.. Muita oireitakin alkaa pikkuhiljaa tulemaan, hajuherkkyys (juusto, roskis ja kissa haisee eniten) ehkä päällimäisenä. Ja näin arkiaamuisin näköjään meinaa olla huono olo, jotain tekemistä ehkä väsymyksen kanssa kun ei viikonloppuna ollut mitään ongelmaa pitkien unien jälkeen. Kurkkua kuivaa ja pistää yskimään ja tuntuu että melkein tulee oksennus, kivaa.

Sain jopa itseäni niskasta kiinni ja lähdin vajaan tunnin kävelylle miehen kanssa, viime kerrasta onkin aikaa.. Tällä viikolla aion käydä useammankin kerran, nyt kun koulusta on lomaa ja siis täysin vapaat illat - ah tätä onnea!

Mä niiiiiin toivon että siellä ultrassa saadaan nähdä pienen sydämen syke ja voitaisiin sitten jo kertoa lähimmille ihmisille. Tuntuu että isälleni varsinkin tulee koko ajan huolta ja murhetta jos jonkinlaista, ehkä meidän uutiset voisivat saada hänetkin jaksamaan paremmin!

Kai se pitää uskoa

Tänään,rv 5+0, testiviiva vahvempi kuin kontrolliviiva!! Wipiii :) Eilen varasin ekan ultran, parin viikon päähän. Eilen aamulla oli myös tosi huono olo, ei ollut posliinin halailu kovin kaukana. Yritin lisätä kuvankin mutta ei puhelimella onnistunutkaan..

Maanantain ahdistus

Eilen se iski. Pelko siitä, että ei tästä mitään tule.

Koko eilisen päivän olin jotenkin herkillä, kaikki vaan v*tutti ja ärsytti ja väsytti enkä ois jaksanu tehdä mitään. Onneksi koulusta pääsin jo kuuden jälkeen ja olin melkein pari tuntia aikaisemmin kotona kuin normaalisti. Tein kuitenkin läksyjä siinä illalla vielä ja meinasi niihinkin mennä hermo kun en jaksanut keskittyä. Viimenen niitti tais olla kun mies lähti viemään roskia ja mä tajusin että hitto kun oon laiska, miksen jaksa edes roskia viedä ulos? Jaksaakohan tuo mies mua kun oon tämmönen laiskimus? Sit pitikin pillittää loppuilta. Itkin, kun en jaksa. Kun ei tunnu miltään. Kun en tiedä onko kohdussa elämää vai ei. Kun pelottaa kaikki tuleva. Mies yritti lohduttaa, että mitä todennäköisimmin siellä elämää on, eihän mulla ole mitään kipuja tai vuotoja. Ja näinhän se on. Nyt ei auta kuin luottaa ja toivoa.

Tein sunnuntaina (dpo 15) yhden testin, viiva oli lähes yhtä tumma kuin kontrolliviiva. Testit loppui omista varastoista, mutta haluaisin vielä tehdä ainakin yhden.. Ehkä pääsen tänään käymään apteekissa. Sitten kyllä voisin uskaltaa soittaa sinne neuvolaan ja varata ehkä sen varhaisultrankin. Tuntuu, että on pakko käydä varmistamassa.

Mutta niin, oireita ei oo nyt oikein minkäänlaisia. Pientä nippailua mahassa ja välillä ikävämmin vihlaiseekin. Väsyttää. Ei muuta. Ei kai vielä tarvitse juuri muuta ollakaan? Viikothan ois nyt kaiketi 4+3 (oviksesta laskien).

Huhhuh..

Tässä kisu kainalossa koitan vähän sepustella.. :)

Mutta siis onko tää tottakaan? Töissä vilkuilin vähän väliä kännykästä testin kuvaa ja kotiin tullessa piti vielä katsoa tikkua. Kyllä siinä vaan ne kaks viivaa on.

Tapahtumathan etenivät niin, että joskus viiden jälkeen heräsin ihan yltä päältä hiessä ja oli tosi kuumeinen olo. Nukahdin kuitenkin pian uudestaan kun siirryin miehen paikalle kuivempiin lakanoihin. :D Kellon herättäessä olo oli edelleen heikohko ja tuikkasin mittarin suuhun. Näytti olevan edelleen 36,8 astetta ja jotenkin oli vaan semmonen olo että oli pakko vessassa käydessä pissiä tikkuun. Hetimiten alkoi hailura viiva hahmottumaan, ei siinä kauaa tarvinnut ihmetellä. Tai tarvi, mutta ei tarvinnut arvailla oliko siinä viivaa vai ei. :) Tärisin ja naureskelin itsekseni ja muutama kyynelkin ehti vierähtämään. Melkein ensimmäisiä ajatuksia oli, että voi hölmö, mikset oottanut että mieskin on kotona?? Napsin kuvat testistä aikeissa lähettää miehelle viesti mutta se ehtikin soittaa ensin. Kerroin sitten siinä puhelimessa ja vastaanotto oli vähän enemmän neutraali kun ootin :D Mää pillitin ja mies oli vaan että vais nii. Ei tuo tainnut oikein tietää mitä sanoa. :) Päivä töissä meni helpommin kuin odotin, oli täpötäynnä toimintaa, joten tavallaan jo unohdinkin mitä aamulla just tapahtui. Outoa sinänsä.. :)

Mutta niin, mitä mää nyt teen?! Varmaan pitää vielä viikonloppuna testailla uudestaan josko viiva vahvistuisi ja ehkä vielä viikon päästäkin. Jos sitä sitten kohta uskaltaisi jonnekkin olla yhteydessä.

Välillä iskee kyllä epäusko ja pessimismi, että eihän siellä voi mitään olla. Jos testi olikin viallinen tai jos onkin tuulimuna  tai jos jos jos vaikka mitä. Koitan tolkutella itselle, että ainakin siellä mitä ilmeisemmin raskaushormonia on! Enemmän tai vähemmän, mutta jotain kumminkin. En osaa yhtään ajatella, että olisin raskaana... Huh, mikä sana!

Joo en malttanut enää odotella

Ihan selkeä toinen viiva tuli!! Ei mikään haamujen haamu vaan ihan tihrustamatta erotti. Miehelle uutiset kerrottu ja nyt oli teidän vuoro. :)

Kunpa nyt vaan pysyisi...!

Palaan asialle paremmalla ajalla.

Tämän päivän oloja

Ollako vai eikö olla..??

Tänään aamulämpö korkein ikinä, 36,8 astetta.. Joten voisin vaikka vannoa että ainakaan tänään ei menkat vielä ala. Tuntuu että juoksen vessassa jatkuvasti, mutta en tiedä pinnistelenkö ja tunnustelenko pissahätää vain jotenkin liian herkästi.. =) Eilen iltapäivästä alkoi tuntua pientä jomottelua ja polttelua jossain häpyluun alueella, sama jatkunut nyt tänään, lievempänä tosin. Sen puolesta odottelen vuotoa lähipäivinä... Voi itkunpitku. Mies lähti tänään työreissuun ja palaa vasta la-su yönä, joudun olemaan ihan yssisseni kaikkien ajatusteni kanssa ja jännäilemään. Ja yksin myös nielemään pettymyksen jos vuoto alkaa ennen viikonloppua.

Dpo 11 - kauaa ei tarvi enää odotella epätietoisena.

Pilvilinnoista hyvää päivää!

Pliis pudottakaa mut joku jo maan pinnalle..!

Viikonloppuna havaittua; lauantaina (dpo7) olo oli jokseenkin öh, kostea. Käväisin vessassa ja havaitsin jonkin verran valkkaria, semmosta rusehtavan pinkin sekaista. Eka ajatus oli, että voi ei, joko ne menkat tekee tuloaan. Toinen ajatus sitten hetken päästä oli, että voisko olla kiinnittymisvuotoa... Mitään tuntemuksia tähän liittyen ei ole ollut, ainoastaan toinen merkki olis eilinen lämpöjen tipahdus. Lauantai ja sunnuntaikin vielä meni vessassa ravatessa ja pinkihtävää (:D) valkkaria oli huomattavissa vain kun "kaivelemalla kaivoi".. (sorry too much information....!!!) Tämä loppui sitten eilisen illan aikana ja tänään ei enää mitään. Vielä.

Ei mulla muuta.

Jotain raapustelua

Pitäisiköhän taas raottaa tätä blogin kirjoituskenttää ja koittaa hieman kirjoitella.. :)

Täällä on ihan hyvä meisinki, ovulaatio taisi olla joskus viikonlopun aikana ja voin kertoo että hyödynnetty on! Odotin ovista jo viikko sitten viikonloppuna mutta ei näkynyt ja nyt perjantaina (kp 22) sain selkeääkin selkeämmän ovisplussan. Perjantaina sitten iltapäivästä rupesi mahan pohjasta nippailemaan ja jomottelemaan siihen malliin, että kyllä siellä jotain tapahtui. Lämpö kuitenkin pe-su 36,3 ja eilen vasta yhden kymmenyksen nousi, tänään toisen. Ehkä lasken oviksen kuitenkin tapahtuneen lauantaina, jos mennään perinteisellä "seuraavana päivänä ovisplussasta" -ohjeella.

Eli tänään on dpo3 ja yritän keksiä tekemistä seuraaviksi pariksi viikoksi. Tai no, tämä ja ensi viikon maanantaikin vielä menee ihan hyvin koska taas on jakson päättyminen käsillä ja sehän tarkoittaa koetta kokeen perään.. Maanantaina on viimeinen ja sit mul on yksi arki-iltavapaa!! Huisia.

En nyt oikein osaa tajuta että nyt ois kai hyvätkin mahkut onnata, ja toisaalta ihan hyvä niin! Ei tuu ehkä niin isoa pettymystä sitten. Parin viikon päästä sitä joka tapauksessa tietää enemmän. Hiiteen kaikki "joka kierrossa on max 20% mahdollisuus raskautua", sehän on 50%; joko raskautuu tai sitten ei. Tasan kaksi vaihtoehtoa. :)

Kuulumisiin!

Sorvin ääreen

Työmaalla taasen.. Loma siis ohi ja kohta ei enää tunnu että olis koskaan lomalla ollutkaan.. :D Motivaatio vähän hakusessa, mutta eiköhän tämä täste lähde taas rullaamaan. Kouluhommia piti katella menneen parin viikon aikana.. Hups, en tainnutkaan muistaa. Eli tämä viikko menee aivoja herätellessä.

Kaiken kaikkiaan oli oikein mukavaa vähän hengähtää arjen pyörityksestä, vaikka ei se lomailukaan helppoo oo! Takapuoli puuduksissa tuli istuttua autossa ja kun reissaamisesta päästiin niin pistettiin meidän makkari uuteen uskoon - purettiin vanha vaatekaappi, maalattiin ja koottiin uus vaatekaappi! Eilen siirryttiin sohvamajoituksesta takaisin sänkyyn ja makuuhuone olis enää viimeisiä sisustusjuttuja vaille valmis. Mm puuttuu verhot tankoineen, matto/matot, peili, yksi lipasto.... Ja kaikkea kivaa koristetavaraa, mistä en vielä tiedäkään! Siitä tulee kyllä niin hieno! Vaikka itse sanonkin... ;)

Sitten vähän blogin aiheeseen, yk 6 lähti käyntiin perjantaina. Viimeinen kierto oli 37 päivää pitkä, veikkaisin ovulaation tapahtuneen joko kp 20 (silloin ainut notkahdus lämmöissä ja kostein olokin..) tai sitten joskus myöhemmin tai ei ollenkaan. Menkat ei kyllä mitkään erityisen runsaat ollut, nyt jo oikeastaan loppu. Kivuilta vältyin kun napsin reilulla kädellä panadolia. En ole vielä päättänyt tikutanko ovista tästä kierrosta vai en.. Testejä löytyis kyllä mutta saas nähdä.

Olkoon tämä vuosi hyvä!