Täällä taas. Kevät on tulla hurauttanut paikalle ja koulukin vetelee viimeisiään. Vielä ensi viikko niin sitten olis eka lukuvuosi pulkassa. Mahdollisuuksien mukaan syksyllä vielä vähäksi aikaa palaan koulun penkille, mutta katsotaan nyt mikä on vointi. Tällä hetkellä vointi on varsin hyvä, vielä ei kolottele eikä närästele, ei ummeta eikä mitään muutakaan :D Niitä odotellessa.
Eilen pärähti tauluun rv 18+0 ja sen kunniaksi mun masussa oli kunnon paardit. :) Parisen viikkoa on tuntunut käteen pieniä muljahduksia kun oikealle kohdalle sattuu. Eilen iltapäivällä kuitenkin istuin tässä työkoneen ääressä ja alkoi yhtäkkiä kunnon monottelu. Ensin muljahti yhden kerran, laitoin käden tuohon kohdalle ja siihen potkaistiin heti useammin. Sydän oli pakahtua onnesta, siellä se meidän pikkuinen on, ihan elossa ja voimakkaana. Oon rakastunut <3 Illallakin vielä sängyssä monoteltiin menemään ja välillä pöngättiin toiselle puolelle niin että kädellä tunsi ihan selvästi missä kohtaa vauva on. :) Nyt siis tunnen isoimmat liikkeet ihan "pelkällä masulla", eikä tarvitse tunnustella. Voi tätä onnea!
Rakenneultraan on vielä 15 yötä. Niin pitkä, mutta niin lyhyt aika. Ultran jälkeen olisikin samana iltana tarkoitus lähteä etelän lämpöön reiluksi viikoksi, toivottavasti uutiset ultrasta on vain ja ainoastaan hyviä. Matkavakuutus pitää vielä ottaa kun huomasin että jo olemassa oleva ei korvaa mitään raskaudesta aiheutuvia kuluja. Muissa yhtiöissä sentään korvataan jos tulee jotain yllättävää.
En tainnut tänne kirjoitellakaan siitä kun kerroin esimiehelle raskaudesta. Siis mua jännitti niin kauheasti että ei tosikaan. En muista koska olisin viimeksi jännittänyt niin. Sydän pamppaili ja kämmenet hikosi :D No eihän sitä tietenkään olisi niin tarvinnut jännittää kun vastaanotto oli mitä mainioin! Töissä tietää esiemiehen lisäksi kolme ylempää henkilöä ja yksi työkaveri. Oon sanonut ettei tarvi muille vielä kertoilla, huomaavat sitten jossain vaiheessa. Mahaa ei vielä arvaa raskausmahaksi, vaan ihan pelkäksi lihomiseksi.. En kyllä jaksa enää hirveästi piilotella, mutta en nyt anna mahan olla ihan valtoimenaankaan. Katsotaan koska joku kehtaa kysyä ;)
Sokerirasituksessakin kävin viime viikolla. Ei olisi tarvinnut, mutta pyysin lähetteen että saan varmistettua että kaikki hyvin. Paastoarvo 5,1 (yksikkö??), 1h 9,0 ja 2h 6,6. Rajoissa siis, ja kaikki sen puoleen hyvin. Oon kyllä nyt yrittänyt vähentää herkkujen ja roskaruuan syömistä että jatkossakin kaikki pysyisi kuosissa. Paino sen kuin nousee vaan, nyt on tullut 6 kg lisää.. Tasaisella vauhdilla menty oikeastaan koko ajan ja tätä menoa menee reilusti yli 80 kg paino lopussa... Liikkumaan oon nyt päässyt lähtemään muutaman kerran ja hyvältähän tuo tuntuu ekan vartin. Sitten iskee pissahätä, jano ja väsymys. Tuntuu että jalat ei vaan liiku eteenpäin ja oonkin nyt ottanut aina sauvat mukaan että saa niillä vähän vauhtia pökättyä. Mutta eipä tuo enää samalta tunnu kuin ennen. Tai sitten mulla vaan on niin paska kunto nykyään. Ei kai se auta kuin käveleskellä vaan!
Nyt tämä teksti meinaa taas venähtää mahdottomiin, paras lopetella.
