Huikeeta miten aika kuluu, siitä on jo yli neljä viikkoa, kun ensimmäisen positiivisen raskaustestin tein! Kohta sitä on jo sitten lokakuu ;) Onneksi välissä on pitkä kesä ja toivon todella, että osaisin ja tajuaisin siitä nauttia. Ja tietty että kelit olis kohdillaan!
Niin. Yhdeksäs raskausviikko käynnistyi lauantaina ja sen kunniaksi tulin "kaapista ulos" ja kerroin yhdelle ystävälleni raskaudesta. Ihanan täpinöissään hänkin oli. :) Tämän uuden viikon kunniaksi myös pahoinvointi teki paluun ja oon ollut tänään ihan nollaenergialla jo muutaman tunnin töissä. En siis jaksaisi tehdä yhtään mitään. Eilinenkin päivä meni lähes täysin sohvan pohjalla maaten ja torkkuen. Käytiin sentään tunteroinen käveleskelemässä meren jäällä kun oli niin mahtava auringonpaiste! Mutta oli se kyllä rankkaa, loppumatka meni hissuksiin köpötellessä. Uskomatonta, miten voi olla kunto näin huono ettei jaksa tuntia kävellä reippaasti.
Jännä, miten nuo oireet ovat kovin vaihtelevia, viime viikko kun meni ihan hyvin ja ajattelin jo päässeeni tästä kuvotuksesta ja huonosta olosta. Mutta jostain luinkin että yhdeksäs viikko on pahin, joten ehkä tämä on tämmöstä alitajuistakin osittain :D No, toivottavasti nyt selviän töissä ettei tarvitsisi sairaslomaa hakea. Mutta voi kyllä mua niin väsyttää! *Haukotus* Kun vain saisi nukkua ja syödä koko ajan. =)
3 kommenttia:
Joo nuo oireet on kyllä tosi vaihtelevia olleet minullakin. Osa oireista on ollut alusta asti ja edelleen. Osa oli meni ja tuli takasin ja osa on ollut ja mennyt :D
Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Oikein jännittävää aikaa elät, toivottavasti kaikki sujuu hyvin :)
Piti jo aikaisemminkin kommentoida, että jos vain pystyt, niin kannattaa pitää liikunnasta kiinni! Myöhemmin se on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa aloittaa! Ihan vain vaikka ne kävelyt (sauvakävely?), jos et ole muuta harrastanut. Helpotti myös mun etovaa oloa, vaikka välillä oli ihan uskomattoman vaikeaa nousta sieltä sohvalta.
Annu: hyvä kun muistuttelet liikunnan tärkeydestä, on välillä niin pirun vaikeeta! Kun mikään ei huvita eikä mitenkään päin jaksa niin ei vaan meinaa tulla lähdettyä, ja aikaakaan kun ei oikein ole kuin vaan viikonloppuisin.. Onneksi tuo mies sitten välillä pakottaa mukaan ulos :) Koirulikin tulee parin viikon päästä taas kotiin, joten pikku happihyppelyitä taas tiedossa ja ehkä herkemmin tulee sitten lähdettyä pidemmällekin kävelylle. Ja kevät kun koittaa niin koulukin jää taka-alalle ja arki-iltaisin voi tehdä jotain muutakin kuin lukea :D
Lähetä kommentti