Eilen oli ihan järkyttävät (ovis?)kivut, eipä ole ennen ollut. Iskivät ihan yllättäen joskus illalla ja kesti puolisen tuntia. Ei kärsinyt juurikaan vatsalihaksia käyttää tai ylipäätään yrittää liikkua mihinkään, makasin vaan sohvalla ja hieroskelin masua... Ajattelin, että nytkö se ovis sitten tuli, mutta testit on näyttänyt ihan puhdasta negatiivista vajaa viikon päivät, niitä ennen oli yhtenä päivänä hailakka viiva, mutta ei muuta. Lämpö tänään vielä alhaalla, ehkä huomenna sitten jo noususuhdanteessa? Kiertopäivässä numero 26 mennään tänään, eli muutamia päiviä myöhemmin kuin aiemmissa kierroissa. Ärsyttää, kun ei tikuissa oo näkynyt mitään, aiemmin kuitenkin tullut jopa parina päivänä selkeä plussa...
Joku ihme ketutuskausi muutenkin menossa. Tänään aamulla otti päähän yks koiran ulkoiluttaja, joka jäi vaan pällistelemään koiransa kanssa kun tämä meidän uus tulokas on vähän haukkuherkkä (varmaan pelkojensa vuoksi). Vois vaan reippaasti jatkaa matkaansa, eikä jäädä odottelemaan, että me mennään ohitse yhen räksyttävän pikkukoiran kanssa! Hittolainen. Olishan tietty voinut ystävällisesti sanoa, että menkää vaan eteenpäin, mutta keskittyminen on siinä vaiheessa siinä hihnan toisessa päässä, joka pomppii ja hyppii miten sattuu.. Tuo vaan provosoi tätä haukkuvaa yksilöä, kun siihen jäädään ison koiran kanssa tuijottamaan. Eipä sitä tietty aina ihmiset voe ymmärtää, mutta vähän maalaisjärkeä pliis. (Ai niin, mehän ollaan kaupungissa...)
Yks asia mikä kanssa ottaa päähän, on se, että kun molemmat ollaan muualta kotoisin, niin täällä ei ole oikeastaan yhtään kaveria! Jos ei työkavereita lasketa. Mutta eipä niitä jaksa koko ajan katella. :D Koulukaverit ym. odottaa vaan, että tuun sit sinne heidän luo, kukaan ei koskaan tuu tänne! Kun asutaan niin kaukana ja blaa blaa, ei jaksa lähteä.. Rahaa riittää reissata ympäri maailmaa, mut ei pariin junalippuun?
Miehen kaverit taas asuu niin kaukana pohjoisessa, niin ymmärrän hyvin, että sieltä ei niin vaan lähdetäkään. Mutta parin tunnin junamatka tai vähän pidempi automatka on liikaa? Viimeksi kavereita käynyt täällä etelässä joku puoltoista vuotta sitten.. Ja sit kun koittaa järkätä jotain, niin aina tulee jotain muuta, ja tietty ensimmäisenä tippuu pois se kaukaisin vaihtoehto.. Löytyykö kohtalotovereita??
Mistä sitä saisi oikeita ystäviä aikuisiällä? Pitäis varmaan mennä takaisin kouluun..
3 kommenttia:
Minua ottaa päähän myös tuo että jotkut jäävät koiransa kanssa vaan seisomaan paikolleen vaikka hyvin näkevät että minulla on kaksi vilkast kaveria hihnan toisessa päässä ja toinen pelkää muita koiria ja haukkuu hysteerisesti.. Mutta ei siinä seistään keskellä tietä oman rekun kanssa ja ihmetellään.. Argh!
Meillä ei kaveriongelmaa ole, välillä tuntuu että tekisi mieli muuttaa kauemmas niistä jopa :D mutta ei tuo teidänkään tilanne mukavalta kuulosta kyllä niitä kavereita on kuitenkin kiva nähdä :) En nyt oikein osaa neuvoakkaan mistä niitä uusia kavereita saa.. Itse tutustunut uusiin tyyppeihin aina jonkun kaverin kautta..
Mä oon ollu aina tosi epäsosiaalinen persoona ja kärsin lähinnä siks kans aina välillä kaveripulasta, joten i feel ya :)
Töissä meillä on tosi mukavaa porukkaa josta osan kanssa tulee oltua tekemisissä muutenkin :) Onneks on muutamia tosi läheisiä ystäviä kenelle voi sitte ainaki soittaa vaikkei olis aikaa nähäkkään.
Mut siis joo, tällain aikuisena, tutustuminen on oikeesti vielä vaikeempaa kuin nuorena :O
Hei, blogissani on sulle tunnustus :)
Lähetä kommentti