Vihdoinkin päästään takaisin tämän blogin asialistalle..!
Puhukaamme siis vauvakuumeesta. Se on taas nostanut päätään. Olen tässä jo tovin miettinyt hankkivani niitä ovulaatiotikkuja metsästääkseni ovulaatiota ihan huvikseni. Puhuin siitä miehellekin ja hän oli asiassa puolellani, kehoitti tikkuja tilaamaan. Sitten joku päivä tuli puhetta taas siitä putkirempasta ja sen aikaisesta asumisesta... Aikamme keskusteltua, heitti mies ilmoille ajatuksen, että mitä jos kuitenkin alettais yrittämään sitä lasta nyt hetimiten. Niin. JOS (Huom huom! Tämä on täysin ajatusleikkiä) tärppäisi suhteellisen pian, olisin remontin aikaan äippälomalla onnellisesti (?) ja voisin lähteä evakkoon vaikka anoppilaan tai kotikotiin. Mies taas voisi saada töistä asunnon tilapäisesti. Minähän tietty vielä samana iltana kyselin, että ootko nyt ihan tosissasi? Vastasi vaan, että tilaa nyt vaan niitä tikkuja. Tähän asti päästiin ja sitten aihekin jo liukui pikkuhiljaa johonkin muuhun.
Noh. Voinette kuvitella, mitä tuollainen lausahdus aiheuttaa tällaisessa vauvakuumeisessa naisessa? Khyllä. Mielessä rupesi aurinko paistamaan. "Oijoi, nyt se haluaa aloittaa yrittämisen! Apua apua, mikähän kierron vaihe nyt onkaan menossa? Koska suunnilleen seuraava ovulaatio pitäsi olla? Koska voisi olla laskettu aika?" Kyllä voi ihmisen lapsi mennä sekaisin. Ja kyllä voi sitten pudota kovasti maan pinnalle, kun seuraavan kerran asiasta puhuttaessa tulee vastaus: "Katotaan nyt. Kyllä mä voin luvata, että viiden vuoden sisään aletaan yrittämään." Siis ei voi olla totta. Eikö tuo mies osaa päättää, vai pilaileeko se mun kustannuksella ihan muuten vaan? Pelottaako sitä oikeasti joku?
Tämmösissä tilanteissa sitä soimaa itseään - mitä menit taas puhumaan siitä ja mitä menit taas innostumaan! Ajattelin, että olkoon. Ihan sama! Mä en enää aio ainakaan keskustelua yrityksen aloittamisesta avata! Odotan vaikka hamaan tulevaisuuteen, että aloite tulisi mieheltä. Tai tulihan se oikeastaan nytkin, mutta en saa innostua! Ja niin kai se kannattaisikin - pitäisi mennä sen ehdoilla, joka ei vielä ole valmis. Mutta kun en mä malta! Vähintään varmaan joka kolmas ilta tulee unen rajamailla se kysymys. "Kulta, koska sä halut sen vauvan?" Tälleen kun tätä kirjoittaa niin voi hyvänen aika mä voin olla typerä. Miksen vaan voi pitää suutani kiinni ja kuumeilla hiljaa mielessäni? Aiheutan miehelle varmaan kauheat paineet..! Ehkä tästä opin jotain ja koitan pitää vauvakuumeen nyt hiljaa taka-alalla. Eiköhän tuo ukkokulta sitten ilmoita.
Mutta niistä ovulaatiotikuista. Tilasin niitä! Tulivat perjantaina ja pakkohan oli sitten vessakäynnin yhteydessä kastaa tikkua pissaan. Tulos? Täydellinen negatiivinen, ei viivanpaikkaakaan. Enkä kyllä mitään muuta odottanutkaan, olihan vasta kp 8 (luulin kyllä että 9, mutta enivei, en kai oo malttamaton?? :D). Eilen, eli kp 10, testasin uudestaan ja sain jo haamujen haamun! Juuri ja juuri näkyi viiva. Jospa tänään jättäisi välistä ja huomenna taas testailis. Sitten voikin testata joka päivä, kunnes tulee (jos tulee) se plussa. Olen myös mittaillut tässä kierrossa aamulämpöä, mutta ei siitä sen enempää, ennenkuin on jotain raportoitavaa.
4 kommenttia:
Tuo ilmiö mitä miehesi teki on täysin tuttu meilläkin. Ensin hän saattaa hyvinkin lupaavan kuuloisesti jo suunnitella lasta ja sitten seuraavana päivänä tullaa kovaa ja korkealta alas.
Me ei olla vähään aikaan juurikaan puhuttu lapsista tai vauvoista. Olen varmaan liikaa jauhanut niistä ja nyt mies ei halua puhua niistä ollenkaan. Eilen juteltiin jonkin verran kuitenkin taas aiheesta, mutta kyse oli vain minun hormonaalisen ehkäisyn lopettamisesta ja siitä jos sen jälkeen käy "vahinko". Eipä tuossakaan oikein päästy mihinkään kunnon keskusteluun kuitenkaan. Olen päättänyt, että odotan ensi syksyyn jolloin viimeistään hormonaalinen ehkäisy loppuu meillä ja sitten katsotaan uudestaan. En jaksa jauhaa ja olla ärsyttävä.
Miehet on vaikeita ! :D
höh, mä olisin varmaan vetänyt kunnon itkupotkuraivarit moisesta takinkäännöstä, jos sun tilanteessa olisin!
xxx: tuossakin varmaan mies ei oikeasti tarkoittanut sitä mitä sanoi. Sitä siis että alettaisiin yrittämään. Vauvakuumeisen korvaan vaan kaikki pienen pienetkin asiat kuulostaa suurilta vihjeiltä! :D Olenkin sanonut, että jos ei kerran oikeasti vielä halua niin pitää nokkansa tukossa. =) Näytti tuo vissiin eilen tajuavan kun jutteli mun masusta ja siitä miten se joskus kasvaa - mä meinasin kilahtaa ja sanoin aika kovasti mielipiteeni. Naisen mieli on herkkä, ja miehet tosiaan vaikeita! :D
Heiniboo: mä ihmettelen miten sain pidettyä itseni kurissa! :D
Minäkin purin vauvakuumettani blogini puolella :D ilmeisesti liikkeellä
Lähetä kommentti