Hei vaan hei!

Long time no see :D

Hiljaista on ollut blogissa jo reilusti yli vuoden verran, mutta ajattelinpa nyt palailla vähän takaisin!!

Lyhyestä virsi kaunis (kello on puoli yksi yöllä, ja väsyttää):

Meille syntyi lokakuun (v. 2013 siis) loppupuolella suloinen tyttövauva, kutsutaan häntä vaikka nimellä Tyty. Hän antoi odotuttaa itseään toista viikkoa yli lasketun ajan, syntyi pitkiltä tuntuvien päivien jälkeen rv 41+2. Synnytys meni hyvin ja muutenkin meillä on mennyt tosi loistavasti! Mitä nyt "vähän" ajoittain väsyttää, mutta noin niinkuin muuten ei suurempia ongelmia oo tullut :)

Meillä alkaa olemaan käsillä pikkukakkosen yritys ja siksi ajattelin blogia herätellä eloon. Imetän edelleen, joten kierto on vähän niin ja näin... Luteaalivaihe, joka oli lyhyt ennen Tytyn odotusta, on nyt vielä lyhyempi, yleensä 5 päivää! Joten mahkuja raskaudelle tässä vaiheessa ei hirveästi ole... Muuten on ollut positiivista huomata että kierto on melko tasainen. Tosin nyt on vasta viides kierto menossa että ei hirveän paljon ole vielä dataa.. :)

Olen vähän kurkistellut blogilistani blogeihin ja on ollut ilo huomata että moni kanssani kuumeilleista on saanut myös oman pienokaisen :) Palaan vielä myöhemmin vuoden takaisiin synnytystunnelmiin ja meidän ensimmäiseen vauvavuoteen, mutta nyt painun pehkuihin! 

Heinäkuussa

Jos sitä nyt yhden postauksen heinäkuullekin väsäisi, vielä kun on aikaa ;)

Edelleen täällä voidaan hyvin, mitä nyt pientä kisaväsymystä meinaa olla ilmassa, en oikein jaksa tehdä mitään. Tai välillä jaksan, mutta useimmiten makaisin mieluummin sohvalla. Työmotivaatio on jossain kuopassa, mutta en tiedä tarvitseekokaan sitä sieltä enää kauheasti kaivella.. Tasan kuusi viikkoa töitä jäljellä, eli ei kauaa. Vähiin käy ennen kuin loppuu, kuten on tapana sanoa!

Hankinnoista suurimmat on tehty - kaukalo käytettynä kaverilta ja vaunut uutuutta hohtavina. Vaatteita puuttuu ja paljon, mutta parin viikon päästä saan jonkinlaisen kasan kaverilta pienen pieniä vaatteita. Voi olla että ei niitä hirveästi tarvitse sitten ostellakaan. Muuten hankintalistalla (niin millä listalla?) on lähinnä kaikkea pientä tilpehööriä, päivittäiseen hoitoon tarvittavia juttuja jne. Jotenkin tuntuu että miten sitä osaa etukäteen edes varustautua, kun sittenhän sen näkee mitä tarvitsee. Mutta hyvä kai se olisi jo perustarvikkeet olla valmiina kasassa ennen vauvan syntymää, helpottais varmasti.

Vauva potkiskelee välillä kovastikin ja ei ole kyllä tarvinnut yhtenäkään päivänä arvuutella, että vieläkö siellä ollaan hengissä. Varsinkin sängyssä maatessa potkut on ruvennut jo sattumaan kylkiluihinkin. Vaan ihanaahan tuo on. :) Kävin toistamiseen sokerirasituksessa viime viikolla, arvot oli melkein samat kuin aiemminkin: 5,0; 9,3 ja 6,0. Eli rajoissa edelleen, hyvä näin. Painoa tullut nyt reilu 12 kg, mikä musta on vähän liikaa, mutta toisaalta ei ainakaan omaan silmään näy että olisin hirveästi plösähtänyt. Vaan kyllä sen tuntee että matkassa on enemmän painoa kun ei meinaa millään jaksaa kävellä. Luotan kyllä siihen, että lähtee ne kilot sitten joskus. Joko helposti tai sitten vaikeasti, mutta pois ne lähtee. :)

Kuulumisia

Vaihteeksi taas vähän venähtänyt tää kirjoittelu :) Voipi hyvin olla että päivittelen tätä silloin tällöin kunnes vauva syntyy ja sitten saa unohtua bittiavaruuteen nämä raapustelut!

Nyt mennään rv 22+5, aika on mennä hurahtanut vauhdilla. Juuri kalenterista selasin että 12 viikkoa olisi töitä jäljellä. Varmaan siitä joitain päiviä tai viikko menee vielä kesälomaan, mutta tarkoitus olis kyllä olla töissä.. Viimeiset kaksi viikkoa lomailtiin jo Mauritiuksella, joten ehkä sitä jaksaaa syksyyn asti, jos vaan vointi pysyy hyvänä. :)

Ennen lomalle lähtöä käytiin rakenneultrassa. Silloin oli rv 20+2 ja kaikki näytti olevan oikein mallikkaasti. Painoarvio oli silloin 334g ja vastasi viikkoja 20+0. Sukupuolta kysyttiin mutta hieman vielä jäi epäselväksi, pysyköön salaisuutena täälläkin siis. :) Hetken jo harkitsin meneväni 4D-ultraan, mutta kun tuon meidän reissun takia olis mennyt just Kela-korvausrajan ulkopuolelle ja hinta ois ollut muhkea, niin jätetäänpä väliin. Eiköhän se sukupuoli sitten viimeistään selviä kun vauva syntyy. ;)

Yhdet sukujuhlat oli perjantaina ja siellä jo muutama kyseli että onko siellä masussa oikeasti joku vai eikö. Eli alkaa näkyä ulospäin jo sen verran että ei mee ihan vaan läskistä :D Tuntuu kyllä että maha on parissa viikossa pullahtanut esille, ja enää en oikein jaksa vetääkään sisäänpäin. Eiköhän töissäkin siis kohta ala supinat selän takana elleivät kehtaa suoraa tulla kysymään.

On mulle tullut yksi lievästi ärsyttävä vaiva, närästys. Nyt useampana päivänä aina ruuan jälkeen on pala kurkusssa ja maistuu oksennukselta. :S Rennietä hakemaan lisää apteekista tänään!

Monotusta

Täällä taas. Kevät on tulla hurauttanut paikalle ja koulukin vetelee viimeisiään. Vielä ensi viikko niin sitten olis eka lukuvuosi pulkassa. Mahdollisuuksien mukaan syksyllä vielä vähäksi aikaa palaan koulun penkille, mutta katsotaan nyt mikä on vointi. Tällä hetkellä vointi on varsin hyvä, vielä ei kolottele eikä närästele, ei ummeta eikä mitään muutakaan :D Niitä odotellessa.

Eilen pärähti tauluun rv 18+0 ja sen kunniaksi mun masussa oli kunnon paardit. :) Parisen viikkoa on tuntunut käteen pieniä muljahduksia kun oikealle kohdalle sattuu. Eilen iltapäivällä kuitenkin istuin tässä työkoneen ääressä ja alkoi yhtäkkiä kunnon monottelu. Ensin muljahti yhden kerran, laitoin käden tuohon kohdalle ja siihen potkaistiin heti useammin. Sydän oli pakahtua onnesta, siellä se meidän pikkuinen on, ihan elossa ja voimakkaana. Oon rakastunut <3 Illallakin vielä sängyssä monoteltiin menemään ja välillä pöngättiin toiselle puolelle niin että kädellä tunsi ihan selvästi missä kohtaa vauva on. :) Nyt siis tunnen isoimmat liikkeet ihan "pelkällä masulla", eikä tarvitse tunnustella. Voi tätä onnea!

Rakenneultraan on vielä 15 yötä. Niin pitkä, mutta niin lyhyt aika. Ultran jälkeen olisikin samana iltana tarkoitus lähteä etelän lämpöön reiluksi viikoksi, toivottavasti uutiset ultrasta on vain ja ainoastaan hyviä. Matkavakuutus pitää vielä ottaa kun huomasin että jo olemassa oleva ei korvaa mitään raskaudesta aiheutuvia kuluja. Muissa yhtiöissä sentään korvataan jos tulee jotain yllättävää.

En tainnut tänne kirjoitellakaan siitä kun kerroin esimiehelle raskaudesta. Siis mua jännitti niin kauheasti että ei tosikaan. En muista koska olisin viimeksi jännittänyt niin. Sydän pamppaili ja kämmenet hikosi :D No eihän sitä tietenkään olisi niin tarvinnut jännittää kun vastaanotto oli mitä mainioin! Töissä tietää esiemiehen lisäksi kolme ylempää henkilöä ja yksi työkaveri. Oon sanonut ettei tarvi muille vielä kertoilla, huomaavat sitten jossain vaiheessa. Mahaa ei vielä arvaa raskausmahaksi, vaan ihan pelkäksi lihomiseksi.. En kyllä jaksa enää hirveästi piilotella, mutta en nyt anna mahan olla ihan valtoimenaankaan. Katsotaan koska joku kehtaa kysyä ;)

Sokerirasituksessakin kävin viime viikolla. Ei olisi tarvinnut, mutta pyysin lähetteen että saan varmistettua että kaikki hyvin. Paastoarvo 5,1 (yksikkö??), 1h 9,0 ja 2h 6,6. Rajoissa siis, ja kaikki sen puoleen hyvin. Oon kyllä nyt yrittänyt vähentää herkkujen ja roskaruuan syömistä että jatkossakin kaikki pysyisi kuosissa. Paino sen kuin nousee vaan, nyt on tullut 6 kg lisää.. Tasaisella vauhdilla menty oikeastaan koko ajan ja tätä menoa menee reilusti yli 80 kg paino lopussa... Liikkumaan oon nyt päässyt lähtemään muutaman kerran ja hyvältähän tuo tuntuu ekan vartin. Sitten iskee pissahätä, jano ja väsymys. Tuntuu että jalat ei vaan liiku eteenpäin ja oonkin nyt ottanut aina sauvat mukaan että saa niillä vähän vauhtia pökättyä. Mutta eipä tuo enää samalta tunnu kuin ennen. Tai sitten mulla vaan on niin paska kunto nykyään. Ei kai se auta kuin käveleskellä vaan!

Nyt tämä teksti meinaa taas venähtää mahdottomiin, paras lopetella.

Huhtikuun viimeisenä päivänä

Nääh, ei mitään erikoista. Kunhan naatiskelen rauhallisesta työpäivästä ennen huimaa yhden päivän vapaata. Vapputouhut tulee jo korvista ulos, mä en vaan voi ymmärtää mikä siinä on niin hienoa. Mun vappuperinteisiin kuuluu tasan tarkkaan siman teko (tehty) ja munkkien syöminen (teen sitten ehkä huomenna). Oonkohan mä jotenkin kapeakatseinen kun en vaan jaksa tuota hypetystä mikä varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla tuntuu istuvan ihmisissä jokseenkin lujasti.

Nojoo, jospa ei siitä sen enempää.. Jos siirryttäis näihin oman navan alaisiin juttuihin sitten :)

Eilen kävin neuvolassa toistamiseen, mieskin oli mukana. Jännitin etukäteen kaikkea mahdollista mutta asiathan oli vallan mainiosti. En nyt jaksa tähän mitään hienoa tuloslistaa saatika vertailua edellisiin laittaa, mutta muutama juttu muistiksi kuitenkin. Tärkein ensimmäisenä; kuulin ekaa kertaa sydänäänet!! Ei tarvinnut hetkeäkään etsiskellä kun jo kuului kauhea jumpsutus, jossain 160 hujakoilla oli vauhti. Olipa kyllä ihanaa kuultavaa :) Hemoglobiini on nyt pysynyt "korkealla", oli nyt 131. Neuvolatätsy kehui että näyttääpä raskaus sopivan varsin hyvin mun keholle. Ja eipä tää kyllä niin kauheelta tunnukaan ;) Verenpaineet edelleen hyvät, muutaman yksikön oli korkeampi kuin viimeksi, mutta käytännössä siis samoissa. Paino on noussut, jooooo.. Lähtöpaino siis oman vaa'an mukaan 66 kg, siihenhän noita nyt sitten aina verrataan. Neuvolassa oli siis nyt jotain 72 ja risat. Aamulla kotona oli kyllä "vaan" 71 kg. Mutta itseä vähän ärsyttää kun korttiin tulee toiset lukemat, sen mukaan siis painon muutos jotain +450g/vko. Antaapa olla, kyllä kai sitä huomaa sitten jos menee ihan perseilyksi koko touhu.

Liikuntaa en ole edelleenkään saanut lisättyä arkeen, mutta en millään haluaisi sitä ruveta stressaamaankaan. Vaikka vähänhän se tuolla kolkuttelee takaraivossa, mutta tarviin sen halun ennen kuin pääsen liikkeelle. Ehkä se motivatio ja into pian nostaa päätään kun vaan annan sille vähän tilaa :)

Rv 14+1

Noin, nyt mäkin käytin tätä maailman mielikuvituksettominta (?) otsikkoa. Rv 14+1. Raskaana 14 viikkoa ja yksi päivä.

Aloitetaas siitä mihin viimeksi jäätiin, ultran jälkeen. Maanantaina oli siis ultra ja se ilta ja pari seuraavaa päivää meni panikoidessa sitä niskaturvotusta ja ties mitä muuta. Pahimmasta pääsin kuitenkin yli kun tuli kirje jossa kerrottiin että kohonnutta riskiä ei ole. Hyvä näin. Silti mulla jäi jotenkin ultrasta epäselvä olo, miksei kätilö kertonut ääneen kaikkia mittoja vaan näin ne vaan ruudulta.. Olisi voinut selittää että miksi miksi mikäkin mitta on sen verran kuin on. Tai sanoa vain että tämä pää nyt on vähän isompi muuhun vartaloon nähden, mutta se on normaalia (onko se?). Lopputulemana "kaikki mitä on nähtävissä näyttää normaalilta" - ei riitä minulle... Mutta tosiaan, näistä ajatuksista oon jo päässyt suurimmaksi osaksi yli ja pystyn ajattelemaan, että kaikki on ihan hyvin.

Malttamattomana silti odotan seuraavaa neuvolaa (reilun viikon päästä) ja rakenneultraa (toukokuun lopussa). Niin pitkiä aikoja, mutta silti niin lyhyitä. Rakenneultraan on siis nyt sama aika kuin on varhaisultrasta tähän päivään, hieman jopa lyhyempi. Ei voi olla niin hankalaa odottaa sinne asti. Meidän on tarkoitus varata vajaan parin viikon reissu siihen heti ru:n jälkeen. Toivottavasti siellä siis kaikki hyvin, eikä tarvitse reissua perua. Mutta vaikka jotain ihmeellistä tulisikin ultrassa ilmi, on "henkisen tasapainon järkkyminen" tmv. ihan riittävä syy viimehetken matkan perumiselle.. Haaveena ois siis lähteä ihan kaukomatkalle, ensimmäisen ja viimeisen (ainakin vähään aikaan) kahdestaan. Ja olisihan tuo vielä ihan hyvä aika matkustaa suht pitkäkin lentomatka kun maha ei kaiken järjen mukaan ole hirveän iso vielä.

Siitä puheen ollen, mulle on iskenyt ajoittain pieni masukateus, miksi minulla ei masu näy vielä?! Tuntuu että pallomahoja tulee vastaan vähän väliä, haluan itellenikin jo sellaisen. Mutta pläskiä tuo vaan on mikä hyllyy eikä kyllä raskautta huomaa jos ei tietäisi varmaksi. Ihan pienen pienen pieni kumpu jää kun koittaa vatsaa vetää sisään. Voi kunpa sen jo kohta voisi tyhmempikin sanoa jo ihan ehdaksi vauvamasuksi! Toinen mitä odotan kuin kuuta nousevaa, on liikkeiden tuntuminen. Todistettavasti vaaveli ainakin osaa ja pystyy liikkumaan, joten alkais nyt muksimaan ihan kunnolla :)

Vointi on huomattavan normaali nykyään, mitä nyt maanantaiaamuna oksensin ensimmäisen kerran koko raskauden aikana. Otin aamulla vitskut ja söin appelsiinin, menin suihkuun ja sieltä tullessa iski paha olo oikein kunnolla ja ei kauaa tarvinnut puhallella kun juoksin jo vessaan. Ihme juttu! Luulin että mahatauti iski ja soitinkin töihin että oon pari päivää saikulla. Vähän omatunto soimas kun huomasin että ei se tainnutkaan olla aamupahoinvointia kummempaa. En silti pistänyt parin päivän sairaslomaa pahakseni. Eilen sitten pyörähdin töissä ja iltapäivästä kävin poistattamassa yhden viisurin ja nyt oon sen takia saikulla. Koko viikko mennyt oikeastaan siis kotona neljän seinän sisällä... Ihan mukavaa vaihteeksi.

No joo, nyt alkaa olla taas niin pitkä teksti että parempi varmaan lopetella. Kahtellaan taas parin viikon päästä :)

Np-ultra

Eilinen ilta meni kovasti jännittäessä, mutta onneksi sammuin kuin saunalyhty kun sänkyyn pääsin. Yökin meni mukavasti ilman painajaisia ja aamulla olikin niin kiire ettei paljon ehtinyt jännäilemään. Liikenteeseen kun päästiin niin heti ekoissa valoissa kauhee jono ja mä hoin vaan et "me ei ehditä, me ei ehditä!" :D Ehdittiin kuitenkin hyvissä ajoin ja tallusteltiin sisään äitiyspoliklinikalle.

Kätilö oli mukavasti myöhässä reilu kymmenisen minuuttia, joten sydän ehti kyllä hakkaamaan pienen tovin siinä odotellessa. Olin unohtanut neuvolakortin tietysti kotiin.... Vähänkö nolotti. Keskityin vaan yhteen toiseen lappuun jonka neuvolasta sain ja se piti ottaa ultraan mukaan. No, odotin "housut pois" -käskyä, mutta sitä ei koskaan tullut. Ultrattiin siis mahan päältä. Napakoru piti ottaa pois ultrauksen ajaksi, eipä käynyt pienessä mielessäkään. Olin kyllä jostain lukenut, mutta kun luulin että tehdään alakautta niin en asiaan kiinnittänyt sen enempää huomiota. Eikä siinä mitään, sainhan sen helposti pois. Ärsytti vaan kun tuntui että en osannut mitään oikein. :D

Ultraus kesti useamman minuutin, olisko ollut peräti lähemmäs kymmenen, mikä oli vain ja ainoastaan mukavaa. Saatiin nähdä kun pikkuinen siellä uiskenteli, ponkaisi aina kohdun seinämästä lisää vauhtia ja pyörähteli ympäri. Hassua. :) Ja niin outoa nähdä liikkeet mutta ei tunne mitään!!

Sitten mittoihin, sikiö vastasi viikkoja 12+5, eli hypättiin muutamalla päivällä eteenpäin - ei haittaa mua! Niskaturvotus oli 2,4 mm. Tämä kuulosti minusta hieman isolta, mutta kuulemma "normaali", eikä ainakaan pelkästään sen perusteella seula hälyttänyt. Verikoetulosta vielä siis odotellaan. Jotenkin luotto kuitenkin mulla korkealla että ei sieltä varmaan mitään löydy. Vaan mistäpä noista tietää. Mulla on vähän semmonen olo että en edes välttämättä halua jatkotutkimuksiin, nähtiin niin eläväinen tyyppi siellä joten en oo hirveän huolissani. Se otetaan mitä annetaan. :)

Kätilön mukaan siis kaikki mitä oli nähtävissä, näytti hyvältä. Näillä mennään!