Rv 14+1

Noin, nyt mäkin käytin tätä maailman mielikuvituksettominta (?) otsikkoa. Rv 14+1. Raskaana 14 viikkoa ja yksi päivä.

Aloitetaas siitä mihin viimeksi jäätiin, ultran jälkeen. Maanantaina oli siis ultra ja se ilta ja pari seuraavaa päivää meni panikoidessa sitä niskaturvotusta ja ties mitä muuta. Pahimmasta pääsin kuitenkin yli kun tuli kirje jossa kerrottiin että kohonnutta riskiä ei ole. Hyvä näin. Silti mulla jäi jotenkin ultrasta epäselvä olo, miksei kätilö kertonut ääneen kaikkia mittoja vaan näin ne vaan ruudulta.. Olisi voinut selittää että miksi miksi mikäkin mitta on sen verran kuin on. Tai sanoa vain että tämä pää nyt on vähän isompi muuhun vartaloon nähden, mutta se on normaalia (onko se?). Lopputulemana "kaikki mitä on nähtävissä näyttää normaalilta" - ei riitä minulle... Mutta tosiaan, näistä ajatuksista oon jo päässyt suurimmaksi osaksi yli ja pystyn ajattelemaan, että kaikki on ihan hyvin.

Malttamattomana silti odotan seuraavaa neuvolaa (reilun viikon päästä) ja rakenneultraa (toukokuun lopussa). Niin pitkiä aikoja, mutta silti niin lyhyitä. Rakenneultraan on siis nyt sama aika kuin on varhaisultrasta tähän päivään, hieman jopa lyhyempi. Ei voi olla niin hankalaa odottaa sinne asti. Meidän on tarkoitus varata vajaan parin viikon reissu siihen heti ru:n jälkeen. Toivottavasti siellä siis kaikki hyvin, eikä tarvitse reissua perua. Mutta vaikka jotain ihmeellistä tulisikin ultrassa ilmi, on "henkisen tasapainon järkkyminen" tmv. ihan riittävä syy viimehetken matkan perumiselle.. Haaveena ois siis lähteä ihan kaukomatkalle, ensimmäisen ja viimeisen (ainakin vähään aikaan) kahdestaan. Ja olisihan tuo vielä ihan hyvä aika matkustaa suht pitkäkin lentomatka kun maha ei kaiken järjen mukaan ole hirveän iso vielä.

Siitä puheen ollen, mulle on iskenyt ajoittain pieni masukateus, miksi minulla ei masu näy vielä?! Tuntuu että pallomahoja tulee vastaan vähän väliä, haluan itellenikin jo sellaisen. Mutta pläskiä tuo vaan on mikä hyllyy eikä kyllä raskautta huomaa jos ei tietäisi varmaksi. Ihan pienen pienen pieni kumpu jää kun koittaa vatsaa vetää sisään. Voi kunpa sen jo kohta voisi tyhmempikin sanoa jo ihan ehdaksi vauvamasuksi! Toinen mitä odotan kuin kuuta nousevaa, on liikkeiden tuntuminen. Todistettavasti vaaveli ainakin osaa ja pystyy liikkumaan, joten alkais nyt muksimaan ihan kunnolla :)

Vointi on huomattavan normaali nykyään, mitä nyt maanantaiaamuna oksensin ensimmäisen kerran koko raskauden aikana. Otin aamulla vitskut ja söin appelsiinin, menin suihkuun ja sieltä tullessa iski paha olo oikein kunnolla ja ei kauaa tarvinnut puhallella kun juoksin jo vessaan. Ihme juttu! Luulin että mahatauti iski ja soitinkin töihin että oon pari päivää saikulla. Vähän omatunto soimas kun huomasin että ei se tainnutkaan olla aamupahoinvointia kummempaa. En silti pistänyt parin päivän sairaslomaa pahakseni. Eilen sitten pyörähdin töissä ja iltapäivästä kävin poistattamassa yhden viisurin ja nyt oon sen takia saikulla. Koko viikko mennyt oikeastaan siis kotona neljän seinän sisällä... Ihan mukavaa vaihteeksi.

No joo, nyt alkaa olla taas niin pitkä teksti että parempi varmaan lopetella. Kahtellaan taas parin viikon päästä :)