Olen kärsinyt vauvakuumeesta nyt siis suunnilleen reilut puolisen vuotta, se kuitenkin voimistui kesällä, kun ostimme ensimmäisen asuntomme. Ja mikä tarkalleen ottaen sen laukaisi? Se mystinen toinen makuuhuone, vierashuone, LASTENhuone. Piti päättää kummasta tulee tulevaisuudessa lastenhuone ja kummasta meidän makuuhuoneemme (ettei tarvitse moneen kertaan sisustaa ;) ). Piti miettiä, kumpaan mahtuu järkevästi pinnasänky ja hoitopöytä ja kumpaan taas sitten mahtuisi pari lasta nukkumaan ja leikkimään. Se sen kuumeen laukaisi. Siitä lähtien puhuttiin, että koska jätetään ehkäisy pois ja koska muutenkin olisi sopiva aika lapselle. Ajateltiin, että jätetään ehkäisyrengas pois sitten, kun olen käyttänyt reseptin loppuun. Kuitenkin, kun seuraavaa satsia lähdin apteekista hakemaan, oli resepti vanhentunut, joten renkaat jäi ostamatta. Enkä ole uusinut sen jälkeen reseptiä. :) Nyt siis tarkoituksena seurailla kiertoja ja kroppaa muutenkin, ei tarvitse enää siihen perehtyä sitten kun yritys alkaa.
Mutta koska se yritys alkaa? Siitä on monia aikatauluja: vuoden päästä syksyllä, ensi keväänä, vuoden alussa!! Minä voisin aloittaa vaikka heti, mutta mitä enemmän asiaa miettii, niin sitä enemmän minäkin rupean järkeilemään, että olisiko sittenkin vaan parempi odottaa se vuosi... Tässä listattuna muutamia syitä, miksi lykätä yrityksen aloittamista:
- Putkiremontti - ehdoton numero yksi. Se on tulossa. Milloin? Who knows.. Ensi vuonna sen pitäisi alkaa, mutta minkään näköisiä suunnitelmia ei ole vielä taloyhtiössä valmiina. Kevään yhtiökokouksessa siitä varmasti tulee lisää infoa, maaliskuussa siis viimeistään. Pointti kuitenkin se, että en halua olla viimeisilläni raskaana remontin aikana, jos pitää juosta kellarissa vessassa! Toinen vaihtoehto on se, että olen pienen vauvan kanssa äitiyslomalla rempan aikaan, eli pitäisi lähteä evakkoon sukulaisiin, joita ei todellakaan löydy läheltä. Kaiken lisäksi mies olisi kuitenkin todennäköisesti töissä, eli kaukana minusta ja vauvasta. Ilman pientä vauvaa saisimme varmasti toteutettua rempan aikaisen asumisen tai evakon järkevämmin.
- Miehen vakipaikan odottelu. Mikäänhään ei ole koskaan varmaa vaikka kuinka olisi vakituinen työ. Enivei, minä olen se, jonka tulot tippuvat ja mies on se, jonka pitäisi siinä tilanteessa tuoda jotain rahaa talouteen. Tällä hetkellä miehellä määräaikainen sopimus ensi vuoden loppuun, ehkä sitten vuoden päästä olisi jo jatkostakin tietoa. Toisaalta, eihän niitä lapsia rahalla tehdä. Tosiasia kuitenkin että iso laina on otettu asuntoa varten ja jonkun se täytyy maksaa... Onneksi miehellä kuitenkin semmoinen ammatti, että töitä luulisi pk-seudulta löytyvän (asumme siis Espoossa, näin ohimennen mainittuna).
- Rahan säästö. Saataisiin siis vuoden aikana kerättyä hyvästi rahaa säästöön hankintoja varten. Kaikenhan pitää olla priimaa laatutavaraa, kun pumpulilinnoja rakennellaan ;)
- Omat harrastukset. Liityin juuri pesäpallojoukkueeseen, ja minusta olisi jopa hieman noloa todeta, että enpäs enää jatkakaan, kun pitäisi lapsi saattaa turvallisesti maailmaan. Optimaalisinta siis olisi, että saisin treenattua nyt tämän talvikauden ja ensi kesän loppuun asti pelikaudenkin. Sitten voisi jäädä raskauden ajaksi pois ja liittyä seuraavaksi talveksi taas uudestaan remmiin. Oletetaan siis, että raskaudun sormia napsauttamalla.. :D Toinen harrastus tai oikeastaan projekti, on koiramme kouluttaminen. Koiramme on nyt vajaan vuoden ikäinen, ja rahkeita oppimiseen näyttää riittävän, kun vaan jaksaisi itse aktiivisesti treenata. Näihin harratusasioihin voisin paneutua joskus vähän myöhemmin enemmän.
3 kommenttia:
Tervetuloa blogimaailmaan!
Tervetuloa! :) Itsekin sitä aina kaikkea pohtii välillä, mutta toisaalta, mistäs sitä tietää koska se nappaa. Sen tässä on oppinut kun on pian vuosi yritystä takana että ne suunnitelmat ei mene todellakaan niinkuin odottaisi ja haluaisi. Meillä odottaa kaksikin huonetta että saisi lisää väkeä tupaan, lopetin sählyn täksi kaudeksi koska ajattelin että raskaudan (pöh,turha veto), mietin voinko hakea vakituista työtä muualta jos raskaudan ja ne pistää mut tikulla pihalle enkä saa sit enää mistään töitä jne. Mutta nyt alkaa pikkuhiljaa tottua ajatukseen, että elää niinkuin ei mitään olisi tulossakaan ja miettii sitten elämää uusiksi jos se onnellinen plussa pärähtää tikkuun joskus.
Siis todellakaan en oleta että plussa pärähtää tauluun heti kun yritys virallisesti aloitetaan. Ennen ehkä saatoin niin kuvitella, mutta kyllä täällä blogimaailmassa vaan totuus tulee karusti ilmi. Miten paljon onkaan ihmisiä, joilla se yrittäminen vaan jatkuu ja jatkuu, eikä välttämättä koskaan lopu. Lähinnä nuo yllä olevat asiat on semmosia, mitkä saa mun ajatukset pois tästä odottelusta. :) Voisin melkein väittää, että sit kun oikeasti aletaan yrittämään, annan kaiken muun vaan mennä siinä sivussa, kyllähän ne asiat sit hoituu tavalla tai toisella. Ja tuo tuleva remontti hieman kyllä hirvittää.. Mutta kuitenkin kun on tiedossa että se tulee hyvinkin pian, niin miksi ei odottaisi, että se on ohi. :)
Lähetä kommentti